Veg'Arome

Sherryllä ja timjamilla maustettu purjo-perunakeitto

2012-01-24T12:45:00.001+02:00

Purjo-perunasosekeitto on taas näitä ruokia, joista tulee mieleen lapsuus. Äiti lorautti keittoon kermaa ja reilun nokareen voita "ihan vain kiillon vuoksi". Kasvijutuista tämä onnistuu ihan yhtälailla, ja reilu nippu timjamia ja tilkka kuivaa sherryä nostavat maun ihan toisiin ulottuvuuksiin.

Sherryllä ja timjamilla maustettu purjo-perunakeitto

4 rosamunda-perunaa

1 keskikokoinen sipuli

4 valkosipulinkynttä

noin 600 g painavan purjon valkoinen osa (käytä vihreä osa kasvisliemeen, piirakkaan tai muihin keittoihin)

oliiviöljyä

kasvislientä

reilusti timjamia

loraus kuivaa sherryä (esim)

tölkillinen (suuria) valkoisia papuja

4 dl kasvikermaa (esim)

Tummansinistä Keijua

suolaa

pippuria

Kuori perunat, sipuli ja valkosipuli. Leikkaa perunat neljään osaan, hienonna sipuli ja valkosipuli. Leikkaa purjo puoliksi pituussuunnassa ja huuhdo multa kerrosten välistä. Leikkaa reilunkokoisiksi palasiksi.

Kuumenna oliiviöljy reilunkokoisessa kattilassa. Lisää kasvikset ja kuullottele viitisen minuuttia. Kaada joukkoon tilkka sherryä ja riivi reilu nipullinen timjamia. Lisää sen verran kuumaa kasvislientä, että kasvikset juuri peittyvät. Keitä lähes kypsiksi. Lisää joukkoon pavut ja jatka keittämistä, kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

Soseuta keitto, lisää kasvikerma ja reilu nokare Tummansinistä Keijua. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin, tarjoile kuumana hyvän rapsakan leivän ja valkoviinin tai kuivan sherryn kera.

Inkiväärijuustokakkua ja punaviinipäärynöitä

2011-12-19T18:50:00.001+02:00

Tämä juustokakku maistuu juuri sopivasti joululle: inkiväärin ja mausteisen punaviinin yhdistelmä tyydyttää jouluherkkuhimon, muttei jätä suuhun ällömakeaa jouluöveriä.

Inkiväärijuustokakkua ja punaviinipäärynöitä

150g piparkakkuja

75g Tummansininen Keiju -margariinia

2 prk Alpro Soya maustamatonta soijajogurttia
1 prk Tofuttin maustamatonta tuorejuustoa
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 vaniljatanko tai vaniljasokeria
sokeria
1/2 - 3/4 dl perunajauhoa

2 kypsää päärynää

4 dl punaviiniä

1 dl glögijuomaa

3 tähtianista

1 tl kokonaisia neilikoita

1 dl hyytelösokeria

Sulata margariini. Sekoita hienoksi muruksi murskatut piparkakut ja margariinisula. Vuoraa halkaisijaltaan 20cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksiseos tasaiseksi kerrokseksi pohjalle. Nosta jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Esilämmitä uuni 150°C. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. Kuori ja raasta inkivääri. Vatkaa täytteen ainekset perunajauhoja ja sokeria lukuunottamatta tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Sihtaa joukkoon perunajauhot, mausta sokerilla ja inkiväärillä. Levitä massa irtopohjavuokaan piparipohjan päälle. Paista 150°C kunnes pinta on lusikalla painettaessa kimmoisa, muttei vielä lohkeava. Jäähdytä.

Juustokakun paistuessa valmista punaviinipäärynät. Kuumenna punaviini ja mausteet kiehuviksi kattilassa. Kuori päärynät ja lisää mausteliemeen. Anna hautua miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes päärynät ovat hieman pehmenneet. Nosta päärynät liemestä ja jäähdytä. Puolita päärynät, poista siemenet ja kanta, leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Levitä juustokakun pinnalle viuhkaksi. Siivilöi punaviinistä mausteet. Sekoita 1 dl punaviiniä ja 1 dl glögijuomaa ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää hyytelösokeri koko ajan sekoittaen ja anna kiehahtaa. Jäähdytä lientä sekoitellen ja lusikoi sitten juustokakun pinnalle.

Korvapuustit

2011-10-07T15:47:00.000+03:00

Aika harva asia maistuu yhtä hyvältä kuin juuri uunista nostettu kuohkean makea korvapuusti! Pullia on aina helpompi hommaan ryhdyttyä tehdä vähän isompi satsi, mutta suuri osa kannattaa tässä tapauksessa ehdottomasti pakastaa. Koska pullataikinassa on suhteessa vähän rasvaa, esimerkiksi viinereihin verrattuna, pullat kuivahtavat nopeasti ja menettävät ihanan pehmeytensä.

Tähän taikinamäärään kuluu hiivaa puoli pakettia, joten leipaise toki lopusta hiivasta pizzataikina tai sämpylöitä uunin kerran lämmitetttyäsi!

Korvapuustit
pari pellillistä pieniä korvapuusteja

100 g Tummansininen Keiju -margariinia
3 1/2 dl makeutettua soijamaitoa
25 g tuorehiivaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
n. 500 g puolikarkeita vehnäjauhoja

täytteeseen:
Tummansininen Keiju - margariinia
kanelia
sokeria
vaniljasokeria

1/2 dl soijamaitoa
2 rkl tummaa siirappia
raesokeria

Lämmitä soijamaito kädenlämpöiseksi. Sulata margariini. Murra joukkoon hiiva ja vispaa sekaisin. Lisää sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita joukkoon 3/4 jauhoista kauhalla tai lastalla. Lisää loput jauhoista ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Vaivaa joukkoon sulatettu margariini, peitä taikina kelmulla tai ohuella muovipussilla ja anna kohota kaksinkertaiseksi, noin 30 minuuttia.

Esilämmitä uuni 225°C. Kaavi kohonnut taikina jauhotetulle alustalle ja vaivaa muutaman kerran. Kaaviloi noin 20 cm korkeaksi suorakaiteeksi. Levitä veitsellä taikinalle reilusti margariinia, ripottele pinnalle sokeria, kanelia ja vaniljasokeria. Rullaa tiukaksi rullaksi ja paloittele niin, että teet jokatoisen viillon veitsen kärki osoittaen yläoikealle, jokatoinen ylävasemmalle. Käännä puusteista kapeampi puoli ylöspäin, paina keskelle lovi etusormilla ja nosta pellille. Peitä liinalla ja anna kohota kymmenisen minuuttia.

Sekoita soijamaito ja tumma siirappi. Voitele puustit seoksella ja ripottele pinnalle reilusti raesokeria. Paista uunin keskitasolla, kunnes pullien pinta on vaaleanruskea, 8-12 minuuttia. Älä paista pullia yhtä tummiksi kuin kananmunalla voideltaessa tai pullista tulee kuivia.

Tomaattipiirakka paahdetuista tomaateista

2011-08-17T19:21:00.000+03:00

Sain idean tähän tomaattipiirakkaan What Katie Ate -blogin syötävän hyvännäköisestä tomaattipiirakasta. Vaihdoin voitaikinan tilalle rapean ruiskuoren, vuohenjuustopeston sijasta pyöräytin helpon basilikajogurtin.

Auringon ja kesän kypsyttämät tomaatit muuttuvat uunissa paahtamisen ansiosta raikkaan kirpakoista mehevän maistuviksi. Tätä piirakkaa syödessä ei voi olla hymyilemättä, niin hyvää se on!

Tomaattipiirakka paahdetuista tomaateista

pohja

150g Tummansininen Keiju margariinia

2 dl täysjyväruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

3 rkl kylmää vettä

250-350g erilaisia tomaatteja (kirsikkatomaatteja, terttutomaatteja, pihvitomaatteja)

reilu kourallinen basilikaa

3rkl soijajogurttia

oliiviöljyä

suolaa, pippuria

Esilämmitä uuni 120°C

Halkaise tomaatit ja levitä ne leikkauspinta ylöspäin leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda noin 2 tuntia.

Nypi keskenään margariini, jauhot ja suola tasaiseksi muruksi. Lisää kylmä vesi ja taputtele taikina palloksi. Kääri muoviin ja nosta jääkaappiin noin tunniksi. Nosta uunin lämpötila 220°C.

Kaaviloi taikina hyvin jauhotetulla alustalla ja nosta piirakkavuokaan, tasoita. Esipaista 220°C asteisessa uunissa 30-45 minuuttia. Sekoita monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa basilika ja soijajogurtti tasaiseksi tahnaksi. Levitä tahna esipaistetun piirakkapohjan pinnalle. Nostele basilikatahnan päälle paahdetut tomaatit, sivele pinnalle oliiviöljyä. Paista, kunnes piirakkapohja on kypsä.

Rouhi piirakan pinnalle suolaa ja pippuria ja koristele pienillä basilikanlehdillä. Tarjoile lämpimänä.

Makaronilaatikko

2011-08-08T21:20:00.001+03:00

Makaronilaatikko on yksi niistä ruuista, joita on tullut kovasti kaipailtua kesän helteillä. Ei siksi, että se jotenkin viilentäisi oloa tai herättäisi kuumuuden tukahduttaneen ruokahalun, vaan siksi ettei uunia vain yksinkertaisesti ole voinut pitää päällä näillä lämpötiloilla.

Makaronilaatikko

3 dl tummaa soijarouhetta
soijakastiketta
balsamicoa
kiehuvaa vettä

5-7 dl fussilipastaa tai makaronia
1 (puna)sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
100 g metsäsieniä tai siitakesieniä
Tummansinistä Keijua paistamiseen
suolaa, pippuria, yrttimausteita

3-4 dl soijaruokakermaa (Alpro Soya)
3 rkl maustamatonta soijajogurttia (Alpro Soya)
(soijajuustoa)

Esilämmitä uuni 200°C. Sekoita kulhossa soijarouhe, soijakastiketta ja balsamicoa. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että soijarouhe peittyy. Nosta sivuun turpoamaan. Laita pasta kiehumaan.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Puhdista ja halkaise sienet. Kuumenna margariinia pannussa, lisää sipulit ja sienet, kuullota. Valuta soijarouheesta ylimääräinen neste ja lisää pannulle. Mausta pippurilla, suolalla ja yrttimausteilla.

Valuta pasta ja sekoita soijarouhe-sieniseokseen. Raasta halutessasi joukkoon soijajuustoa. Levitä lasiseen uunivuokaan. Sekoita soijaruokakerma ja -jogurtti, levitä makaronilaatikon päälle. Raasta soijajuustoa ja rouhi pippuria pinnalle. Paista, kunnes pinta on kullanruskea ja soijakerma on hyytynyt. Anna jäähtyä hetki, tarjoa hölskytyskurkkujen tai muiden etikkakasvisten ja ketsupin kera.

Juustokakkua!

2011-08-04T23:09:00.001+03:00

Blogissa on vietetty tänä kesänä hiljaiseloa työkiireiden, yleisen uupumuksen ja ajanpuutteen ansiosta. Ruuanlaitto on rajoittunut lähinnä aamuvoileipien voiteluun ja pastan keittoon. Kun asuntomme lämpötilakin on kaiken kukkuraksi noussut innokkaasti kolmenkympin korville kiitos länteen antavien suurten ikkunoiden, ei patojen ja pannujen kanssa hääriminen ole inspiroinut.

Lupasin kuitenkin hoitaa jälkiruuan tekemisen äidin järjestämille sukupäivällisille ja pyöräytin pitkästä aikaa juustokakun. Ja siitä tulikin niin hyvää, että sitä oli pakko tehdä seuraavana päivänä uudestaan!

Sitruunainen mansikkajuustokakku

150g Digestive-keksejä
kookoshiutaleita
75g Tummansininen Keiju -margariinia

2 prk Alpro Soya maustamatonta soijajogurttia
1 prk Tofuttin maustamatonta tuorejuustoa
1 sitruunan kuori
1 vaniljatanko tai vaniljasokeria
sokeria
1/2 - 3/4 dl perunajauhoa
(Cointreau-likööriä tai muuta sitruslikööriä)

1 litra mansikoita
mustikoita
tomusokeria

Sulata margariini. Sekoita hienoksi muruksi murskatut keksit, kookoshiutaleet ja margariinisula. Vuoraa halkaisijaltaan 20cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele keksiseos tasaiseksi kerrokseksi pohjalle. Nosta jääkaappiin täytteen valmistuksen ajaksi.

Esilämmitä uuni 150°C. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siitä siemenet. Vatkaa täytteen ainekset perunajauhoja ja sokeria lukuunottamatta tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella. Sihtaa joukkoon perunajauhot, mausta sokerilla ja Cointreaulla. Levitä massa irtopohjavuokaan keksipohjan päälle. Paista 150°C kunnes pinta on lusikalla painettaessa kimmoisa, muttei vielä lohkeava. Jäähdytä ja koristele mansikoilla, mustikoilla ja tomusokerilla.

Kasvispaella

2011-05-07T18:36:00.000+03:00

Paella on ehdottomasti kesäruokaa. Harva ruoka sopii paremmin suurelle porukalle kokattavaksi muurikkapannulla hyttysten sinfonia taustalla siristessä, kädessä lasilliset huurteisen kylmää valkkaria ja iholla aurinko ja pisamat! Tämä on taas niitä ruokia, jotka vaativat paljon pilkkomista, mutta kun jokaiselle syömärille antaa veitsen käteen ja yhden raaka-aineen pilkottavaksi, hoituu homma leikiten.

Tein nyt ensi kertaa kasvispaellaa, ja yhdistelinkin useampaa ohjetta. Tärkeimpänä ohjenuorana toimi kuitenkin Yotam Ottolenghin resepti . Isommalle porukalle paellaa tehdessä sahrami kannattanee jättää pois tyyriin hintansa takia.

Värikäs vegepaella

ja grillattua munakoisoa

1 punasipuli

4 valkosipulinkynttä

1/2 punainen paprika

1/2 keltainen paprika

50g siitakesieniä

erilaisia purkkipapuja

(esim. punaisia gidney-papuja, suuria valkoisia papuja)

kivellisiä mustia ja vihreitä oliiveja

pakasteherneitä

pakastettuja vihreitä papuja

150g calasparra riisiä tai tummaa riisiä

1 tl savustettua paprikajauhetta

1 tl sahramia

1/2 tl kurkumaa

oliiviöljyä

3 dl kuivaa valkoviiniä

5-7dl kiehuvaa kasvislientä

tilliä tai persiljaa

mustapippuria myllystä

punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja

1 sitruuna lohkoina

1/2 pieni munakoiso pitkinä viipaleina

Kuori punasipuli, leikkaa renkaiksi. Hienonna kuoritut valkosipulinkynnet. Poista paprikoista kannat ja siemenet, leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Puolita siitakesienet. Huuhtele pavut ja oliivit, poista oliiveista kivet. Nosta herneet ja pavut sulamaan huoneenlämpöön.

Kuumenna oliiviöljy muurikkapannulla tai suuressa laakeassa paistinpannussa. Lisää punasipuli ja paprikat, kuullota noin 5 minuuttia. Lisää joukkoon valkosipuli ja sienet ja kuullota toiset 5 minuuttia. Sekoita joukkoon riisi, kuullota kunnes riisi on läpikuultavaa. Sekoita seoksen joukkoon mausteet ja lisää viini. Sekoittele, kunnes viini on haihtunut, ja lisää sen jälkeen kiehuvaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan, kunnes riisi on kypsää. Lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen neste on imeytynyt.

Sekoita joukkoon pavut, herneet ja oliivit. Ripottele pinnalle yrttejä, mustapippuria ja puolitettuja kirsikkatomaatteja. Grillaa munakoisoviipaleet parilalla. Tarjoile paella grillatun munakoison, sitruunalohkojen ja espanjalaisen valkoviinin tai sherryn kera.

Käytin paellan valmistukseen ja sen kanssa juotavaksi espanjalaista Savia Viva Familia -luomuvalkoviiniä, joka on valmistettu Xarel.lo-rypäleistä. Vaalea lager sopii myös hyvin paellan kyytipojaksi.

Omenapiirakka ja vaniljakastike

2011-05-05T14:58:00.000+03:00

Omenasesonkiin on vielä puoli vuotta, mutta syyskauden herkkua omenapiirakkaa oli kuitenkin pakko saada pitkästä aikaa. Pohjaksi armaani teki tämän mustikkapiirakan pohjan, omenoina Royal Galoja ohuina siivuina. Pinnalle vielä sokeria ja kanelia ja kyytipojaksi kylmää vaniljakastiketta. Nam!

Vaniljakastike

2 dl soijamaitoa

1 rkl Maizena maissitärkkelystä

sokeria

vaniljasokeria

Sekoita kattilassa soijamaito ja maissitärkkelys. Kuumenna kiehuvaksi, sekoita kunnes seos paksuuntuu. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Jäähdytä.

Ravintola Alia

2011-04-28T00:47:00.001+03:00

Myönnän, en oikein osaa suhtautua Ravintola Aliaan objektiivisesti. Olen ollut töissä paikassa vasta muutaman kuukauden, mutta olen jo menettänyt sydämeni. Päivät venyvät usein jopa 14-tuntisiksi ravintola-alalla vallitsevan kroonisen tarjoilijapulan ansiosta, mutta mahtavat työkaverit pelastavat päivän sitäkin useammin.

Eilen menin töihin tarkoituksella pari tuntia etukäteen ystäväni kanssa ehtiäkseni ennen työvuoron alkua nautiskelemaan Alian lounaan kerrankin asiakkaan kantilta katsellen.

Ravintola Alia avasi ovensa marraskuussa 2009 aluksi tilausravintolana ja vuoden 2010 vappuna ympärivuotisena buffet- ja à la carte -ravintolana. Ravintolan idean takana ovat Postresin perustajat, ja keittiömestarina häärää Pomi Puikkonen. Aliasta Postresiin palannut Samuli Wignentius on nimennyt Alian esikuvaksi mikkeliläisen Tertin kartanon pateineen, terriineineen ja aitoine tunnelmineen.

Tila

Alia toimii Karl Lindahlin 1921 suunnittelemassa 1000-neliöisessä huvilassa. Kaksi kerrosta maalaisromantiikkaa kivenheiton päässä keskustasta tarjoavat asiakaspaikat parhaimmillaan 250 nautiskelijalle. Sisustus on rauhallinen, ja harmaasävyjen ja runsaan purppuraisen violetin yhdistelmä rakennuksen tunnelmaan hyvin sopiva.

Yläkerran Pehtoorin kerros on Alian eri tiloista yksityisin omine vessoineen ja narikoineen. Alakerta koostuu noin 20 hengelle sopivasta Emännän verannasta, 100 hengen pitkänomaisesta Isännän verannasta, salongista ja A la carte -salista baareineen.

Palvelu

Jos olisin poliitikko ilmoittaisin itseni jääviksi tässä kohdassa. Voin kuitenkin kehua itseäni ja kollegoitani äärimmäisen asiakaslähtöisiksi, ystävällisiksi ja asiantunteviksi. Aliassa tehdään ruokaa ja palvellaan asiakasta hänen ehdoillaan, oli sitten kyseessä sekasyöjä, moniallergikko, vegaani tai vain vaativa. Listan ohi on asiakkaan toivomuksesta valmistettu mm. Wieninleikettä vain koska asiakkaan sattui tekemään sitä mieli.

Ruoka

Aliassa tarjoillaan tiistaista perjantaihin lounasta 11:30 alkaen ja ilta-cartea 22:00 asti (keittiö sulkeutuu klo 20:00), lauantaisin ja sunnuntaisin noutopöytään katetaan brunssi 12:00-17:00, lauantaisin on tarjolla myös ilta-carte 22:00 asti. Lauantai-brunssia ei ole tarjolla kesällä, joten tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus käydä se testaamassa ennen syksyä.

Lounas koostuu vielä vappuun asti buffee-alkuruuasta, pääruuasta ja buffee-jälkiruuasta (32e), vapun jälkeen lounas tarjoillaan a la cartena.

Alkuruokabuffeesta puutarhurin vihersalaatti ja vinegretti, karl lindahlin tryffelillä maustetut kasvikset ja sipuli-tomaattisalaatti uunikuivatuista tomaateista sopivat vegaanille, samoin raskisämpylät ja talon näkkileipä. Keittiö myös valmistaa usein erikoisruokavalioisille muutaman lisävaihtoehdon lautasilla tarjottuna: tällä kertaa sain sahramiliemessä maustettuja kasviksia, kevätparsaa ja tomaattivinegrettiä sekä kasvispaistosta munakoisosta ja paprikasta.

Pääruuaksi sain kookoksista kasvispataa (mm. sieniä, parsaa, perunaa, tofua...) riisin kera. Kastike oli todella hyvää ja kasvikset hyvin valmistettuja. Annos ei ollut aivan linjassa ravintolan skandinaavis-ranskalaisen ruokafilosofian kanssa, mikä on pieni miinus. Erillisestä padasta tarjoillusta pääruuasta olisi riittänyt syötävää melkein neljälle.

Jälkiruuaksi sain syntisen hyvää tuttifrutti-sorbettia ja tuoreita marjoja ja hedelmiä. Ihan täydellinen kesäherkku, joka maistuisi kyllä iloisesti terassilla hyvän roseen kera.

Tunnelma

Alia on tunnelmaltaan Helsingissä ainutlaatuinen: muuntautuvat tilat sopivat niin kokouksiin, romanttisiin illanistujaisiin kuin suuriin riehakkaisiin pikkujouluihin tai hääjuhlaan. Asiakkaaseen paneutuvan ja ystävällisen palvelun ansiosta ravintolakokemus on varmasti täysivaltaisen onnistunut.

Voin suositella Ravintola Aliaa täysin varauksetta jokaiselle vegaanille ja sekasyöjälle. Pöytävarausta tehdessä kannattaa tietysti ilmoittaa erikoisruokavaliosta saadakseen mahdollisimman herkullisen kokonaisuuden. Olen varma, että isommallekin kasvissyöjäporukalle tilaisuuden järjestäminen sujuisi helposti. Jos pohdit hääpaikkaa vegaanisille pippaloille, tässä on yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto pääkaupunkiseudulla!

Vinkkinä vielä, niin kauan kuin allekirjoittanut pörrää salin puolella töissä Aliassa, löytyy ravintolan kylmiöstä myös soijamaitoa, jota asiakkaatkin voivat pyydettäessä saada kahviinsa.

Ravintola Alia

Mustikkamaankuja 1, 00570 HKI

+358 9 66 00 66

www.alia.fi

Kevätburgeri

2011-04-19T21:17:00.000+03:00

Vegemesta on sopivasti uudella työmatkallani, ja olenkin viime aikoina useamman kerran käynyt ennen pitkää työpäivää nappaamassa napaani Schnitzelin. Odotan innolla vappuna aukeavaa uutta Roban toimipistettä, joka nettisivun tietojen mukaan on viikonloppuisin auki jopa 24h!

Vegemesta innoitti kotonakin burgereiden väsäilyyn pitkästä aikaa. Spontaani idea ei antanut tilaa omien sämpylöiden tekemiseen, sillä ruokaa piti saada heti, tai ainakin heti burgereiden kuvauksen ja stailauksen jälkeen.

Kevään kunniaksi käytimme parsaa, joka ei kylläkään ole vielä ihan parhaimmillaan, yrttejä ja keveitä makuja.

Kevätburgerit

1 pkt maustamatonta tofua
marinadi:
2 valkosipulinkynttä
tuoretta inkivääriä
sitruunamelissaa
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
kuivattuja yrttejä, esimerkiksi persiljaa ja korianteria
oliiviöljyä
soijakastiketta

1 puntti (valkoista) parsaa
siitakesieniä
sitruunamelissaa
minttua
sinapinversoja
maustekurkkua
Heinzin chilikastiketta
sinappikurkkusalaattia

itsetehtyjä hampurilaissämpylöitä tai vaaleaa leipää

Leikkaa tofu 5mm viipaleiksi. Hienonna valkosipuli ja inkivääri. Sekoita marinadin ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Marinoi tofuviipaleita vähintään kaksi tuntia, mielellään yön yli.

Poista parsoista puumainen osa. Kuori parsat ja höyrytä al dente. Paista siitakesienet pannulla öljyssä.

Grillaa tofuviipaleet grillissä tai parilapannulla. Kokoa burgerit. Tarjoa juuresranskalaisten tai perinteisten ranskanperunoiden kera.

Jogurttiblinejä, parsamoussea ja sipulia kolmella tavalla

2011-04-15T11:46:00.000+03:00

Jogurttiblinit, parsamousse ja sipulia kolmella tavalla

parsamousse
1 nippu parsaa
3/4 purkki tofuttia
1/4 sitruunan mehu

Poista parsoista puumainen osa ja kuori. Leikkaa pois nuppuosat, säästä koristelua varten. Höyrytä parsojen varret al dente. Soseuta sauvasekoittimella. Pehmennä tofuttia haarukalla, sekoita joukkoon parsasose ja mausta sitruunalla. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti.

höyrytetty sipuli
Kuori yksi sipuli ja leikkaa se ohuiksi renkaiksi. Höyrytä pehmeäksi, noin 5 minuuttia.

kuivattu sipuli
Kuori yksi sipuli ja hienonna. Kuivaa kuivurissa tai uunissa 100°C, kunnes sipuli on rapeaa ja kullanruskeaa.

punasipuli
Kuori ja hienonna punasipuli pieniksi kuutioiksi.

blinit

3 dl soijajogurttia
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoa
1 tl sokeria

1 dl kuumaa soijamaitoa

1 rkl sulatettua Tummansininen Keiju -margariinia
1 tl suolaa
1 dl soijajogurttia

Kuumenna soijajogurtti kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, tattarijauhot ja sokeri. Sekoita tasaiseksi ja anna taikinan kohota vähintään kaksi tuntia, mielellään yön yli huoneenlämmössä.

Lisää kohonneeseen taikinaan kuuma soijamaito ja margariini. Mausta suolalla. Vatkaa soijajogurtti ja lisää se taikinaan juuri ennen paistoa.

Paista blinejä runsaassa margariinissa tai öljyssä blini- tai lettupannulla.

Vegaanin pääsiäinen

2011-04-15T11:32:00.000+03:00

Pääsiäisen seutuun odottaa neljän päivän vapaa, perheen kanssa sosialisointi ja tietysti hyvää ruokaa. Järjestimme viime vuonna perheillemme pääsiäisaterian, ja pöydän ääreen mahdutettiinkin 14 henkeä nauttimaan suklaista menua.

Tänä vuonna meidän moderni menumme tulee todennäköisesti näyttämään tältä

Jogurttiblinejä, parsamoussea ja sipulia kolmella tavalla

Grillattua yrttitofua, uusia perunoita, kevätporkkanaa ja tillivaahtoa

Simasorbet, rusinakakkua ja tuoreita marjoja

Reseptejä seuraa tässä pitkin viikkoa. Olen viimeiset pari viikkoa seurannut päivittäin huippukokkien työskentelyä sivusilmällä lasien kiillotuksen ohessa, joten siitä inspiroituneena annokset tulevat varmaankin olemaan enemmän fine kuin home.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaiken maailman tofuilla on turha yrittää luoda vaikutelmaa joulukinkusta, pääsiäislampaasta tai sisäfileepihvistä. Kotona tykkään grillailla seitania ja nauttia sen lihaisasta mausta, mutta korvikkeena en sitä lihaanivieraille tarjoaisi. Lisäksi pääsiäiseen ei itselläni liity mitenkään uskonnollista latausta, enemmänkin kuplivaa iloa kevään tulosta ja herkkien silmujen vihreydestä. En siis tänäkään vuonna edes yritä huijata ketään luulemaan tofuani lampaaksi vaan sanon sen reilusti olevan tofua ja juuri siksi hyvää.

Joitain perinteisiä juttuja kuitenkin kaipaan pääsiäiseeni, ja niistä yksi tärkeimmistä on suklaa. Mignonin suklaakonvehtien pitäisi olla vegaanisia, mutta meille tilattiin suklaamunat tänä vuonna Chjokosta. Erikoistilauksesta suklaamunat saa maidottomina, ja voin vaikka vannoa, että nämä käsin tehdyt herkut peittoavat Fazerin konvehdit mennen tullen. Myyjä muuten mainitsi tilaavansa Kluuvikadun liikkeeseen maidottomia munia myös suoramyyntiin, joten sinne vain kaikki kipinkapin suklaaherkkuja kahmimaan ja tukemaan lähituotantoa!

Rairuohon sijasta laitan varmaankin kasvamaan erilaisia versoja.

Tortillat

2011-04-13T13:56:00.000+03:00

Kaupassa työskennellessä oli hauska huomata joka perjantai kuuden jälkeen yhä useamman asiakkaan koriin sujahtavan varsin samanlaisia ruokatarpeita - ja nyt ei siis ole kyse siitä alkoholista. Jauhelihaa, avokadoa, salaattia, tomaattia, salsaa... Arvaatte varmaankin, mihin ruokalajiin nämä tarpeet olivat päätymässä?

Aivan, tortilloja. Luulenpa, että aika monessa suomalaisperheessä kootaan viikonlopun kunniaksi pöytään jos jonkinmoista kipposta erilaisia täytteitä höyryävän kuumiin tortilloihin käärittäväksi.

Meillä ei tortilloihin kääritä tietenkään jauhelihaa tai juustoraastetta. Täytteet vaihtelevat joka kerta, mutta tietyt jutut on pakko saada, muuten ei tortillaa synny.

Pitkään haudutettu luomutomaattimurskasta valmistettu tomaattikastike ja yksinkertainen avokadodippi ovat aivan ehdottomia omaa tortillakokemustani ajatellessa. Avokadodippiin käytän ainoastaan kypsiä avokadoja ja soijajogurttia. Mielestäni mausteita ei tarvita, ne vain peittävät avokadon herkän maun.

Valmistan aina myös makeaa sipulia. Käytän usein punasipulia renkaina tai lohkoina ja reilusti valkosipulia. Sipulit kuullotetaan kattilassa, lisätään tummaa siirappia, balsamicoa ja soijakastiketta. Seoksen annetaan hautua ja suurustetaan ennen tarjoilua maissitärkkelyksellä tai perunajauholla.

Muuten täytteet vaihtelevat paljon. Tortillan sisään saattaa kääriytyä vaikka marinoitua tofua tai kikherneitä, nopeasti wokattuja sieniä, fenkolia, paprikaa, pähkinöitä, erilaisia yrttejä. Käytän mieluummin aromikkaita ja kauniita maustekasveja kuin jäävuorisalaattia, vaikka se rapsakkuudessaan on ihan mukava lisä tortillaan.

Itsetehdyt tortillat ovat paljon parempia kuin kaupan suojakaasuun pakatut, mutta niitä tulee tehtyä valitettavan harvoin. Silloin kun teemme tortillamme itse, käytämme tätä ohjetta.

Parasta tortilloissa on juuri se, että niihin voi käyttää melkein mitä vain.

Ja näitä tortilloita muuten stailattiin noin puoli tuntia kokkipihtien eli atuloiden kanssa. Jos omasi eivät ruokapöydässä näitä samalta, ei hätää, eivät näytä minunkaan!

Maitokiisseliä ja appelsiini-cointreaukastiketta

2011-03-31T09:54:00.006+03:00

Maitokiisseli on taas näitä meidän perheen klassikoita. Itseasiassa niinkin klassikko, että se on kulkenut oikeasti monessa sukupolvessa. Vanhan kansan mukaan kiisseliä saisi keittämisen aikaan sekoittaa vain yhteen suuntaan, ettei vaahtoa synny. Itse kokeilin kerran pistää vaahdot ihan överiksi, ja vispasinkin kiisselin pinnalle kunnon maitovaahdon. Kiisselin paksuunnuttua sekoitin vaahdon varovaisesti massan sekaan ja sain aikaiseksi täysin erilaisen ja jännittävän vaahtomaisen rakenteen kiisseliin. Ohessa oleva ohje -joka on muuten melko suoraan Maizena-pakkauksen kyljestä- toimii vanhan kansan tapaan, mutta yllytän joku kerta kokeilemaan vaahtokiisseliä.

Perinteisesti meillä on tarjoiltu maitokiisselin kera vadelma- tai mansikkahilloa tai samaisia marjoja kesäaikaan tuoreena. Halusin tässäkin kokeilla jotain uutta ja valmistin kiisselin seuraksi appelsiinikastikkeen. Cointreaun vegaanisuudesta minulla ei muuten ole täysiä takeita, joten halukkaat voivat sen esimerkiksi valmistajalta tarkistaa. Kastike onnistuu toki hyvin ilman likööriäkin.

Avokkini mielestä maitokiisselini maistuu hyvällä tavalla riisifrutilta, varsinkin paksun mustikkahillon kera tarjottuna. Pitää joku kerta kokeilla keitetyn riisin lisäämistä ja testata, miten autenttinen kokemuksesta tulisi!

Maitokiisseliä ja appelsiini-cointreaukastiketta

1l soijamaitoa
6rkl maissitärkkelystä (Maizena)
sokeria
vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa

Sekoita kattilassa maissitärkkelys ja pari desiä soijamaitoa tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon loput soijamaidosta. Kiehauta. Keitä koko ajan sekoitellen, kunnes seos paksuuntuu. Jaa annosmaljoihin tai tarjoiluvuokaan.

appelsiini-cointreaukastike
1 appelsiinin mehu
tilkka cointreau-likööriä
noin 1 tl perunajauhoa
sokeria

Kiehauta appelsiinin mehu ja cointreau. Lisää perunajauhoa ja sekoita. Mausta tarvittaessa ripauksella sokeria. Siivilöi ja jäähdytä.

Munakoisolasagne

2011-03-28T22:42:00.003+03:00

Silloin, kun rakkaani ei ehdi syödä kaikkea tomaattikastikettani suoraan kattilasta tiskatessani, valmistan lasagnea. Kotonani lasagne on aina ollut äidin bravuuri ja hyvää se on ollutkin. Lasagne tehtiin aina itse, valmiit eineshirvitykset eivät tulleet kuuloonkaan. Veljeni vaati vierailuillaan aina lasagnea ruuaksi ja hän lappasikin sitä lautaselleen puoli vuoallista kerralla.

Lasagne on sinänsä melko suuritöinen ruoka, sillä se vaatii paljon pilkkomista ja erilaisten kastikkeiden tekemistä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä tämä on ihan törkeän hyvää! Kastikkeita voi tehdä kerralla enemmän ja lasagnea niin ison satsin, että sitä riittää pakkaseen ja esimerkiksi töhin evääksi. Tämä toimii hyvin kylmänäkin, ja olenkin monta kertaa syönyt tätä kiireessä ihan suoraan jääkaapistakin.

Ehkä hienoin juttu tässä ohjeessa on valkokastike. Ohje pohjaa perinteiseen velouté-ohjeeseen, eli vehnäjauho-rasvaseoksella suurustetun keiton valmistukseen. Sain koulussa ahaa-elämyksen valmistaessani kerran sieni-velouté-keittoa ja päätin kokeilla samaa tekniikkaa lasagnen valkokastikkeeseen. Ja sehän toimi!

Munakoisolasagne

Valkokastike
40g Tummansininen Keiju -margariinia
150g kasviksia ja juureksia (esim. porkkanaa, palsternakkaa, selleriä),
kuorittuina ja suuriksi paloiksi pilkottuina
30g vehnäjauhoa
1 dl kuumaa kasvislientä
4 dl kasvikermaa (esim. Gogreen kauraruokakermaa)
mustapippuria myllystä

Kuumenna margariini kahden litran kattilassa. Lisää kasvikset, kuullota 10 minuuttia. Lisää vehnäjauho, sekoita ja kypsennä 5 minuuttia. Älä ruskista! Lisää kuuma kasvisliemi ja anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen, kunnes liemi paksuuntuu. Siivilöi ja lisää kasvikerma. Mausta mustapippurilla

Tomaattikastike
1 punasipuli, hienonnettuna
2-4 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
oliiviöljyä
3 purkkia luomutomaattimurskaa
3 dl luomupunaviiniä
1 kasvisliemikuutio (Reformi)
tuoreita yrttejä (esim. basilikaa, oreganoa, persiljaa)
suolaa, pippuria, sokeria

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää tomaattimurska, punaviini ja kasvisliemikuutio. Anna kuplia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen vähintään puoli tuntia, mielellään kolme tuntia. Lisää revittyjä yrttejä, suolaa, pippuria ja sokeria makusi mukaan.

Soijarouhe-sienitäyte
5 dl metsäsieniä, pilkottuna
1/2 sipuli, hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
2 dl tummaa soijarouhetta
soijakastiketta
balsamicoa
3 dl kiehuvaa vettä
oliiviöljyä

Sekoita kulhossa sienet ja soijarouhe. Lisää reilusti soijakastiketta ja balsamicoa sekä 3 dl kiehuvaa vettä. Anna turvota. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä pannulla, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää soijarouhe ja sienet. Ruskista viitisen minuuttia.

Munakoisot
1 pieni munakoiso
suolaa, pippuria

Poista munakoisosta kanta ja leikkaa pitkittäin 5mm suikaleiksi. Paista kuivalla pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lasagnen kokoaminen
(täysjyvä) pastalevyjä
valkokastiketta
tomaattikastiketta
soijarouhe-sienitäytettä
munakoisoviipaleita
tuoreita yrttejä
raastettua soijajuustoa
1 tomaatti viipaleina

Öljyä vuoka kevyesti. Kerrosta pohjalle ensin tomaattikastiketta, sitten soijarouhe-sienitäytettä, munakoisoviipaleita, tuoreita yrttejä, pastalevyjä ja valkokastiketta, kunnes vuoka on täynnä. Lisää pinnalle raastettua soijajuustoa ja tomaattiviipaleita. Paista 175°C esilämmitetyssä uunissa noin tunti. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

hello spring! kevät ja synttärit

2011-03-28T16:13:00.005+03:00

kuva Amir Arisson

Lapsuuteni syntymäpäiväjuhlissa oli joka vuosi yksi yhteinen tekijä. Kevätpäiväntasauksen eli syntymäpäiväni lähestyessä odotin aina kuumeisesti, saisinko tänä vuonna viettää juhlani loskattomissa olosuhteissa. Katselin huolestuneena ulos ikkunoista, kävin hyppimässä vesilätäköissä ja kuulostelemassa mahdollista lumisadetta. Aina mennessäni hiljaisen toiveikkaana nukkumaan sain seuraavana aamuna herätä lumisateen hiljaiseen huminaan.

En saanut koskaan loskattomia syntymäpäiviä. Tänä vuonna katselin jälleen ikkunasta kuulostellen lumisadetta. Syntymäpäivääni edeltävä päivä oli kirkas, aurinkoinen ja lämmin. Kaivoin kaapeista keväthuiveja ja aurinkolaseja. "Saatan vihdoin saada sen lumettoman syntymäpäivän!" nauroin rakkaalleni.

Mutta ei. Heräsin paksujen lumihiutaleiden tasaiseen kieppumiseen ikkunan takana. Mutta ei se menoa haitannut!

keväinen syntymäpäivämenu

parsa-minttupiiraat
tofu-retikkakeksit

inkivääripopcorn

vadelmajuustokakut purkissa
sitruunainen suklaakakku

vesimelonibooli
alkoholiton greippi-vaniljabooli
skumppaa

Valmistin parsapiiraat kaupan lehtitaikinasta. Poistin parsoista puumaisen osan, kuorin varret ja leikkasin pitkittäin puoliksi. Kuullotin parsoja hetken pannulla. Sekoitin soijajogurtista, maustamattomasta tofutista ja silputusta mintusta tahnan, jota sivelin hieman sulaneille lehtitaikinalevyille. Asettelin parsat tahnan päälle, ripottelin pinnalle suolaa ja pippuria ja paistoin uunissa, kunnes reunat olivat kullanruskeat.

Tofu-retikkakekseihin marinoin ohuita viipaleita tofua, jonka paistoin rapeaksi pannulla. Kuoritun retikan leikkasin noin 5mm paksuiksi siivuiksi, jotka paistoin pehmeiksi oliiviöljyn kanssa uunissa. Kekseinä käytin Kantolan Valitut -suolakeksejä. Sipaisin keksin päälle hieman tofuttia ja kokosin päällekäin palan tofua ja retikkaa, koristelin yrteillä.

Vadelmajuustokakkuihin käytin pohjana kakun- ja keksinmuruja sekoitettuna Keiju-margariiniin. Juustokakkumassaan käytin maustamatonta soijajogurttia, tofuttia, sokeria, vaniljasokeria ja perunajauhoa. Paistoin juustokakkuja hillopurkeissa uunissa 150°C, kunnes ne kiinteytyivät. Kiilteen valmistin paseeratusta vadelmasta ja kiillesokerista.

Suklaakakkuun valmistin kakkupohjan perusohjeeni mukaan, korvasin 1 dl vehnäjauhoja Van Houtenin kaakaojauheella ja lisäsin 70g tummaa suklaata. Sitruunavaahdon valmistin Gogreenin Vispistä ja kahden sitruunan kuoresta. Vaahdosta tuli liian kevyttä, joten käytän seuraavalla kerralla todennäköisesti jotain muuta vaahtoa. Kostutin kakun sitruunamehulla ja sivelin kakkulevyjen pintaan mustaviinimarjahyytelöä. Suklaakreemiin käytin Keiju-margariinia, tomusokeria, kaakaojauhetta ja tummaa suklaata. Koristelin kakun kumkvateilla, tummilla viinirypäleillä ja vegaanisilla irtokarkeilla.

Suklaa ja sitruuna olivat aivan lyömätön yhdistelmä! Usein suklaakakut ovat mielestäni kovin raskaita ja jotenkin tunkkaisia, tämä taas oli ihanan raikas ja jotenkin modernin makuinen.

Vesimelonibooliin käytin neljäsosan vesimelonista soseutettuna - siemenet poistettuna- , pakastevadelmia kuumennettuina ja paseerattuina, Schweppesin Russchiania, vajaa pullollisen kuivaa valkoviiniä sekä hieman giniä.

Alkoholittomaan greippi-vaniljabooliin keitin sokerista, vedestä ja vaniljasokerista siirapin. Sekoitin siirapin greippi- ja ananasmehuun.

Molemmista booleista tuli älyttömän hyviä, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin tehnytkään boolia. Ehkä koulun drinkkitunneista jäi kuitenkin jotain päähän?

Päärynää, bataattia ja kikherneitä

2011-03-28T14:37:00.009+03:00

Olen koukussa auringonkukanversoihin. Lehtien rakenne on aivan ihana, samaan aikaan pehmeän samettinen ja mukavan rapea. Tähän asti olen kantanut tätä herkkua kaupasta, mutta näin valon lisääntyessä olisi tarkoitus versoitella itsekin. Sinapinversoja olisi myös tarkoitus laittaa alulle.

Käytin tähän salaattiin auringonkukanversojen lisäksi tuoreita yrttejä, uunissa oliiviöljyn, suolan ja pippurin kera paahdettuja bataattikuutioita, päärynää ohuina siivuja, paahdettuja manteleita, kikherneitä ja avokadoa.

Muutin kommentoinnin nyt avoimeksi, joten ilman erilaisia rekisteröitymisiäkin voi tästä lähtien kommentoida!

Vegaaninen gourmet-ravintola?

2011-03-26T19:23:00.004+02:00

Helsingin Sanomien ruokaosastolla ilmestyi toissapäivänä Anu Silfverbergin kirjoittama juttu "Missä viipyy vegaaninen gourmet?". Olen jutun luettuani kihissyt innosta viimeiset kaksi päivää.

Aloitetaanpa ihan alusta. Pari vuotta sitten olin vanhempieni luona käymässä ja tapani mukaan vastasin erikoisruokavalioisena viikonlopun ruuista, jotta sain itse syötyä ja muut saivat maistella vähän erilaisia keitoksia. En muista, mitä oli pilkkomassa, kun puolitoista vuotta nuorempi siskoni kysyi: "Hei mikset sä rupea kokiksi?" Purskahdin varsin raikuvaan nauruun. Siis täh, minä vai, no en todellakaan!

Ja nyt sitä sitten ollaan sillä tiellä. Ensimmäinen vuosi Ravintolakoulu Perhossa alkaa olla pulkassa, tosin näin aluksi vielä tarjoilijalinjalla. Haluan tutustua ravintola-alaan mahdollisimman monipuolisesti ja kyetä toimimaan myös salin puolella. En tee mitään puolihutaisten, joten treenaan tällä hetkellä tarjoilun SM-kisoihin -kyllä, sellaisiakin järjestetään- ja otan tarjoilijaksi opiskelun tosissani. Veri kuitenkin vetää keittiön suuntaan, ja jatkan todennäköisesti koulutustani suoraan kokiksi valmistumiseni jälkeen.

Kymmenen vuoden päästä olen toivottavasti keittiön puolella, mielellään omassa ravintolassa. Vegaanisessa gourmet-ravintolassa. Mutta olisiko sille kysyntää, riittäisikö asiakkaita, tykkäisivätkö ihmiset siitä? Anu Silfverbergin mielestä kyllä, ja olen samaa mieltä. Helsingissä, ja oikeastaan koko Suomessa, on tällä hetkellä ainoastaan lounaalla toimivia kasvisravintoloita. Näidenkin taso on vaihteleva ja suurin osa tarjoaa valitettavasti "eri värisiä mössöjä seisovasta pöydästä". Mukava lisäys on Kurvin uusi Bistro Artesana, joka sekin taitaa sortua liikaan viherpiipertelyyn. Uusittu á la carte -lista vaikuttaa onneksi selkeämmältä ja yhtenäisemmältä kuin edellinen. Olen varma, että laadukkaalle, innovatiiviselle, käsityölle perustuvalle kasvisruualle olisi kysyntää niin kasvis- kuin sekasyöjienkin keskuudessa.

Muutoksesta kertoo se, että uudet huippuravintolat ovat ottaneet listoilleen kasvis- ja jopa vegaanimenuja. Ykkössuosikkini Farangin, modernia Pohjois-Aasialaista ruokaa valmistava nuorekas ravintola, listalla on ollut avaamisesta alkaen 55e hintainen vege-maistelumenu, joka on kokonaisuudessaan vegaaninen. Hesarin jutussakin mainittu Chef&Sommelier, joka on seuraavana kokeilulistalla, valmistaa myöskin erikoistilauksesta kasvismenunsa "Menu Vert" vegaanisena. Olen tällä hetkellä töissä Ravintola Aliassa, joka juuri sai maininnan Michelin-oppaaseen, ja olen saanut hyvin maittavaa ruokaa syödäkseni.

Sokerina pohjalla Suomen ykköskokki Hans Välimäki tilitti Top Chefissä nykykokkien kädettömyyttä kasvisruokien suhteen. Hänen mukaansa Suomessa on paljon kansainvälisiä ihmisiä, jotka osaavat vaatia monipuolista, maukasta ja innovatiivista kasvisruokaa. Liian usein listoilla on kuitenkin juustoon, kermaan ja voihin upotettuja kasviksia, jotka sitten maistuvat juustolta, kermalta ja voilta. Arvostukseni Hansia kohtaan kohosi kerta heitolla, ja suunnitelmani joskus varata pöytä Chez Dominiquesta ja vaatia vegaaninen menu saivat uutta energiaa.

Vegaaninen gourmet-ravintola on siis suunnitelmissa. Ei mitään soijarouhe-mössöjä ja -patoja. Ei tofusta tehtyjä nakkeja, jotka eivät kuitenkaan maistu nakeilta ja aiheuttavat sekasyöjässä vain pettymyksen. Jotain uutta, erilaista, innostavaa, ei terveellisen vaan maistuvan makuista, hymyilyttävää. Eikä todellakaan mitään "rajatiedon lehtiä ja hörhöpillereitä"!

Mustikkapiirakkaa ja appelsiini-chilipunssia

2011-02-18T16:26:00.003+02:00

Sain tarpeekseni kuumasta mustaviinimarjamehusta eilen, ja päätin ideoida jonkin alkoholittoman lämpimän juoman kurkkukipua helpottamaan. Teimme joulun alla koulussa erilaisia kuumia alkoholijuomasekoituksia, muun muassa munatoteja, itsetehtyä glögiä, toteja ja punssia. En ollut punssia maistanut koskaan aikaisemmin ja yllätyin todella sen mukavasta sitruunaisesta mausta.

Alkoholittomaan punssiini heittelin mitä jääkaapista sattui löytymään: appelsiinia, inkivääriä ja hetken mielijohteesta myös chiliä. Pohjamaku on melko makea ruokokidesokerin ja appelsiinin ansiosta, loppumaussa taas on hieman potkua inkiväärin ja chilin tulisuuden tuomana. Ei tämä kurkkukipuun paras lääke taida olla, mutta näihin pakkassäihin sitäkin paremmin sopiva.

Ja niin. Mustikkapiirakkaa oli vain ihan pakko saada. Käytin reseptin pohjana Chocochilin Elinan mustikkapiirakka-ohjetta, mutta muokkasin sekä ainesuhteita että valmistustapaa varsin rajulla kädellä.

Alkoholiton appelsiini-chilipunssi
2 hengelle

1 appelsiini
reilu pala tuoretta inkivääriä
puolikas chilipaprika, siemenet poistettu
1 kanelitanko

1/2- 3/4 dl tummaa ruokokidesokeria
3 dl vettä

Pese ja huuhdo appelsiini huolellisesti. Raasta appelsiinin kuori kattilaan. Purista mehu kulhoon ja kaavi hedelmäliha irti kuoresta mehun joukkoon. Kuori inkivääri ja raasta se kattilaan. Viipaloi chilipaprika inkiväärin ja appelsiininkuoriraasteen joukkoon. Lisää sokeri, kanelitanko ja vesi, kiehauta. Siivilöi, tarkista maku ja kaada tarjoilulaseihin tai -mukeihin.

Jos tarjoat punssin laseista, voit lämmittää niitä hetken kaatamalla lasit täyteen kiehuvaa vettä. Anna lämmetä muutama minuutti, kaada vesi pois ja kuuma juoma tilalle.

Mustikkapiirakka
halkaisijaltaan 20cm piirakka
Jos haluat käyttää isompaa vuokaa, tee taikina puolitoista- tai kaksinkertaisena.

100g Tummansininen Keiju -margariinia
150g vehnäjauhoja ( 3,5 dl)
1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeri
1 tl leivinjauhe
ripaus suolaa
1/4 dl soijamaitoa

200g (1 ps) pakastemustikoita
soijajogurttia
sokeria

Mittaa jauhot (metalli)kulhoon ja lisää margariini. Nypi sormin hienoksi muruseokseksi - koko seoksen tulee olla tasaista, korkeintaan pikkurillinkynnen kokoista murua. Ota muruseosta erilleen puoli desiä piirakan pinnalle ripoteltavaksi, nosta kulhossa jääkaappiin. Sekoita sokeri, vaniljasokeri, suola ja leivinjauhe ja sekoita muruseoksen joukkoon. Lisää soijamaitoa muutama teelusikallinen kerrallaan samalla lusikalla taikinaa käännelleen. Taikinan tulisi irrota kulhon reunoista ja muodostaa pehmeä pallo sekoitettaessa.

Anna levätä jääkaapissa puolisen tuntia. Esilämmitä uuni 200°C. Voitele halkaisijaltaan 20cm irtopohjainen piirakkavuoka.

Painele piirakkataikina vuoan pohjalle ja reunoille. Tasoita ja lisää pohjalle mustikat. Nostele mustikoiden pinnalle soijajogurttia ja sekoita se varovasti mustikoiden joukkoon niin, ettei koko soijajogurtti värjäydy. Ripottele erilleen ottamasi muruseos ja hieman sokeria piirakan pinnalle. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes reunat ovat kullanruskeat.

Tarjoile lämpimänä soijavaniljajäätelön kanssa tai kylmänä sellaisenaan.

Pinaattiletut meidän äidin tapaan

2011-02-17T13:31:00.002+02:00

Olen sairastanut hyvin sitkeää kausi-influenssaa nyt kuusi päivää. Niistämisen, yskimisen, kakomisen ja niiskuttamisen keskellä ei ole ollut halua seisoskella pitkään patojen ja kattiloiden ääressä tai varsinkaan valmistaa mitään gourmeeta. Sen sijaan olen kaipaillut lohturuokien perään. Mustikkapiirakkaa, maitokiisseliä, pitkään haudutettua tomaattikastiketta, makaroonilaatikkoa... Olen unelmoinut kaikista lapsuuden herkuista, lipitellyt vuoroin finrexiniä, teetä, rommikaakaota ja taas teetä. Kiinteä ravinto on koostunut lähinnä yskänpastilleista, ibuprofeiinista ja pikanuudeleista.

Yhtenä päivänä iski sitten mieletön pinaattilettuhimo. Pentuna saatoin syödä paketillisenkin Atrian pinaattiohukaisia margariinin kanssa mikrossa lämmitettynä. Nam! Nyt kun katselen kyseisen tuotteen pakkausselostetta, alan vain voida pahoin. Rasvajauhetta, maitoproteiinivalmistetta, emulgointiaineita, ei kiitos.

Himon iskiessä oli kuitenkin pakko tehdä jotain. Siispä puhelin kauniiseen käteen ja soitto äidille huulilla kaksikymppisen, muka itsenäistyneen nuoren ujo kysymys: "Äiti, miten niitä pinaattilettuja oikein tehdään?" Ja äitihän kertoi.

Pinaattiletut mustaviinimarjahyytelöllä maustetun puolukkasurvoksen kera
2 hengelle

pinaattiletut
150 g (pussillinen) pakastepinaattia
4 rkl maustamatonta soijajogurttia
3/4 - 1 dl soijamaitoa
ripaus sokeria
3/4 - 1 tl suolaa
1 1/2 dl hiivaleipäjauhoja

Tummansininen Keiju -margariinia paistamiseen

puolukkasurvos
1 dl pakastepuolukoita
1 rkl mustaviinimarjahyytelöä
1 tl sokeria

Sulata pinaatti mikrossa, kattilassa tai yön yli huoneenlämmössä. Sekoita kulhossa lettutaikinan ainekset. Taikinan tulisi olla melko juoksevaa, jotta se leviää lettupannussa tasaisesti muodostaen pyöreitä eikä röpelöisiä lettuja. Lisää tarvittaessa soijamaidon määrää, jos taikina tuntuu liian paksulta.

Anna taikinan turvota valmistaessasi puolukkasurvoksen. Sekoita kattilassa jäiset puolukat, mustaviinimarjahyytelö ja sokeri. Sekoittele miedolla lämmöllä, kunnes puolukat ovat sulaneet. Murskaa puolukoita lusikan pesällä, jätä osa puolukoista kokonaisiksi.

Kuumenna lettupannu. Voit paistaa aluksi yhden koeletun ja maistaa, onko taikina tarpeeksi suolaista ja kokeilla, onko se tarpeeksi juoksevaa. Lisää jokaiseen lettukoloseen reilu määrä margariinia. Kun margariini muodostaa vaahdon ja lakkaa sihisemästä, voit lisätä reilun lusikallisen taikinaa. Älä tee letuista liian paksuja, sillä ne jäävät näin sisältä raaoksi. Kun olet lisännyt taikinan pannuun, laske hieman lämpöä. Käännä letut, kun ne ovat pohjasta ruskistuneita. Lisää margariinia pannulle aina ennen uuden lettukierroksen aloittamista. Jatka kuten edellä, kunnes kaikki taikina on käytetty.

Tarjoa kuumina puolukkasurvoksen kera.

Ensimmäinen tilauskakku

2011-02-09T18:11:00.005+02:00

Tähän ensimmäiseen tilauskakkuuni liittyi paljon ensikertoja: käytin ensimmäistä kertaa kuorrutukseen sokerifondantia, tein ensimmäisen kerran marsipaaniruusuja, jopa täytteetkin tein ensimmäisen kerran ilman varmistuskokeiluja.

Tein tämän kakun luokkalaiseni siskon syntymäpäiväjuhlille. Neiti on kuulemma hyvin tarkka syömisensä suhteen, joten oikeanlaisten täytteiden metsästys ja ideointi vei aikansa. Suklaata piti kuitenkin olla. Kakkupohjana oli porkkanakakku-postauksessa ollut vaniljainen kakkupohja ja täytteenä kanelista kookos-suklaamoussea sekä lime-jogurttia. Kaneli toi mousseen hauskan, melkein mentolisen maun, jota en ollut ollenkaan odottanut yhdistelmää suunnitellessani. Maku oli mukavan raikas eikä ollenkaan liian tuhti tai ällömakea.

Sokerifondantin käyttö arvelutti kakkua tehdessä minua ehkä eniten. En ollut ehtinyt testaamaan sitä etukäteen, ja pelkäsin tumman suklaakuorrutteen joko loistava valkoisen fondantin läpi. Pelkkä kuorruttamisen onnistuminenkin epäilytti. Käytin apuna tätä Youtubesta löytyvää videota, joka on mielestäni hyvin havainnollinen. Itse onnistuin sen avulla loistavasti, vaikka minulla ei ollutkaan apunani pyöritettävää kakkualustaa tai fondantin siloitukseen käytettävää lastaa. Lastan sijasta käytin kiillottamiseen kakkulapion lapetta, mikä toimi itseasiassa yllättävänkin hyvin.

Marsipaaniruusutkin tein Youtuben avustuksella: tämä video on varsin hyvä esimerkki sokeriruusujen tekemisestä ilman minkäänlaisia erikoisapuvälineitä. Ruusujen tekeminen on varsin työlästä puuhaa, mutta hetken pyörittelyn jälkeen syntyvä rutiini nopeuttaa prosessia huomattavasti.

Kumppanini on luvannut suunnitella minulle kakkusivustot, jos alan oikeasti myymään näitä herkkujani. Seuraava tilaus on saman neidin ylioppilasjuhliin. Toivottavasti saan sitä kautta lisää asiakkaita!

Talvikurpitsarisotto ohrasta

2011-01-12T15:36:00.010+02:00

Kirjahyllyssäni on vain muutama kasviskeittokirja, koska asetan melko suuret visuaaliset ja tyylilliset vaatimukset hankkimilleni opuksille. Valitettavan usein kasviskeittokirjat ovat surullisen kotikutoisen näköisiä, joten useammin hyllyyni kulkeutuu sekaruokavalioisten fiinimpiä kirjoja inspiraatioksi. Onneksi välillä tulee vastaan kasvishelmiä, joihin tulee palattua aina uudestaan ja uudestaan.

Yksi niistä on brittiläis-kreikkalaisen keittiömestarin, Maria Elian "The modern vegetarian - food adventures for the contemporary palate". Myös useaan kertaan maailman parhaaksi ravintolaksi valitussa El Bullissa työskennellyt Maria nostaa kirjassaan kasvikset "sankareiden paikalle" totutusta lisäkkeen asemasta. Makua ja innovatiivisuutta pirskahtelevat ruokalajit heräävät henkiin Jonathan Gregsonin värikylläisissä ja tekstuurisissa kuvissa, jotka kulkevat käsi kädessä graafisen ja maltillisesti mutta hyvin värejä hyväksi käyttävän taiton kanssa.

Kirja ei ole täysin vegaaninen, mutta sitäkin inspiroivampi. Sumac-spiced aubergine "schnitzel" with tabbouleh, Ginger beer -battered stuffed tofu with asian mushy peas ja Watermelon curry with black beans and paneer saavat allekirjoittaneen kuolaamaan kirjan sivuille.

Kun kaupassa ostoskoriini jotenkin sujahti talvikurpitsa, enkä kotiin päästyäni oikein keksinyt mitä siitä tekisi, suuntasin ensimmäisenä katseeni The modern vegetarian -kirjan sivuille. Olen suuri risottojen ystävä ja olinkin innoissani löytäessäni ohjeen talvikurpitsarisotolle. Tämä risotto valmistetaan riisin sijaan ohrasta. Ohrahelmien käyttö riisin tilalla tekee risotosta vitamiini- ja kuitupitoisemman sekä ekologisemman vaihtoehdon. Ohran miellyttävän pähkinäinen maku sopii myös täydellisesti makean kurpitsan pariksi.

Viiniksi kurpitsarisotolle kannattaa valita aromikas verdichio- tai vermentino-rypäleistä valmistettu italialainen valkoviini.

Talvikurpitsarisotto ohrasta
4-6 hengelle

talvikurpitsaliemi:
1 talvikurpitsa (Butternut Squash)
1 iso sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 laakerinlehteä
1 kanelitanko
1 karkeiksi paloiksi paloiteltu
porkkana
3 valkosipulinkynttä
2 l kiehuvaa vettä

risotto:
talvikurpitsan hedelmäliha
oliiviöljyä kuullottamiseen
suolaa ja pippuria
2 salottisipulia tai pikkusipulia
2 valkosipulinkynttä
400g ohrahelmiä (esim Torino)
2 dl kuivaa valkoviiniä
noin 1 l talvikurpitsalientä
yhden sitruunan kuori ja mehu
reilu kourallinen hienonnettua tuoretta persiljaa

Tee talvikurpitsaliemi: kuori ja halkaise kurpitsa. Lusikoi siemenet kulhoon kurpitsan kuorten kera. Huuhtaise sipuli, poista päät ja lohko kuorineen kuuteen osaan. Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulit, kuullota hetki ja lisää sitten kurpitsan kuoret ja siemenet sekä mausteet ja porkkanat. Kuullota viitisen minuuttia ja kaada joukkoon vesi. Annan kiehua miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Siivilöi. Jos käytät liemen heti, kaada takaisin kattilaan odottamaan. Liemen voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Liemen kiehuessa paloittele kurpitsan "kaulaosa" puolen sentin kuutioiksi. Paloittele loppukurpitsa 2 sentin paloiksi. Nosta 2 sentin kuutiot uunipellille, ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja oliiviöljyä ja paahda esilämmitetyssä uunissa 180°C noin 20 minuuttia, kunnes kurpitsa on pehmeää. Soseuta tasaiseksi.

Kuumenna talvikurpitsaliemi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Lämmitä oliiviöljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipulit ja puolen sentin kuutioiksi paloiteltu kurpitsa. Kuullota viisi minuuttia. Lisää joukkoon ohrahelmet sekä valkoviini. Sekoita, kunnes kaikki valkoviini on imeytynyt ohraan. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan risottoon ohralientä koko ajan sekoittaen. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt. Jatka, kunnes ohra on napakan kypsää.

Sekoita risottoon kurpitsasose sekä persilja. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile hyvän valkoviinin sekä esimerkiksi paahdettujen tai savustettujen manteleiden ja pähkinöiden tai grillatun tofun kera.

Joulutortut

2010-12-13T14:18:00.003+02:00

Aloitin joulutorttujen syömisen jo marraskuun puolella, ja tähän mennessä ahmittuja lehtitaikinaherkkuja onkin kertynyt kauhistuttava määrä. Lehtevän taikinan, silkkisen pehmeän hillon ja puuterisen tomusokerin kombo on vain jotain sellaista, jota en voi vastustaa.

Käytän joulutortuissa mielelläni luumumarmeladin sijasta itsetehtyä konjakki-kaneliomenahilloa tai kirsikkahilloa. Hillo ei saa kuitenkaan olla liian juoksevaa, sillä se värjää muuten koko tortun ikävästi paiston aikana - kokemusta on.

Myös erilaisten muotojen kokeileminen kuuluu torttuleipojaisiini. Perinteisen tähden lisäki tortuista voi muotoilla ruusukkeita tai graafisempiakin ilmestyksiä. Ylimmässä kuvassa näkyvä ristikkäin taiteltu torttu syntyy yksinkertaisesti tekemällä neliöksi leikatun taikina vastakkaisiin kulmiin noin kolmen sentin mittaiset reunojen myötäiset kolmioviillot. Tämän jälkeen kulmat käännetään ristikkäin tortun keskelle.

Minikokoiset joulutortut ovat oivia herkkuja pikkujouluihin ja joulupöydän naposteluherkuiksi. Cocktailkokoisia joulutorttuja varten valmista taikinaa kannattaa kaulita hieman ohuemmaksi, etteivät tortut paisu liian pulleiksi uunissa. Yhdestä torttutaikinalevystä saa suupalakokoisia torttuja kahdeksan kappaletta.

Itse en yleensä viitsi joulutorttuja voidella, mutta jaksaessani käytän soijamaitoa. On kuitenkin muistettava olla paistamatta torttuja yhtä tummiksi, kuin kananmunalla voideltaessa, sillä silloin soijamaidolla voideltu torttu on jo päässyt kuivahtamaan. Sama koskee muuten pullan leipomista!

Jouluinen seitan-luumupata

2010-12-04T18:49:00.009+02:00

Pataruoat solahtavat samaan kategoriaan keittojen kanssa: niin väheksyttyjä ja oudoksuttuja, mutta niin helppoja ja nopeita valmistaa. Itsekin olen päässyt pataruokien makuun vasta viime aikoina. Tämä makuyhdistelmä syntyi tarpeesta saada käytetyksi tarjousluumut, jotka eivät suuresta yrityksestä huolimatta kypsyneet kotonakaan. Punaviiniä, kanelia, tähtianista ja rosmariinia... Keittiöstä tulviva tuoksu tätä tehdessä on huumaava, ja makukin loistava.

Perinteinen perunasose, kotoisammin muusi, sopii pataruokien kanssa kuin nenä päähän. Lanttu tuo mukavaa lisäväriä ja -makua tuttuun lisäkkeeseen. Reilulla tujauksella tummansinistä Keijua ja kaura- tai soijakermaa saa soseeseen ihanan täyteläisen maun. Muista käyttää jauhoisia perunoita ja soseuttaa ne mahdollisimman kuumina mielellään perunasurvimella, ettet saa aikaiseksi liisteriä!

Jouluinen seitan-luumupata
4 hengelle

seitan
2 dl gluteiinijauhoa
1/2 dl soijajauhoa
1 1/4 dl kikhernejauhoa
3 tl kanelia
2 tl vastajauhettua mustapippuria
merisuolaa
1/2 dl soijakastiketta
3/4- 1 dl vettä

1 rosmariinin oksa
4 valkosipulin kynttä
tummansinistä Keiju-margariinia paistamiseen

2 sipulia
2 laakerinlehteä
2 kanelitankoa
4 tähtianista
kokonaisia mustapippureita
3-5 tuoretta luumua

4 dl kasvislientä
punaviiniä
suolaa ja pippuria maun mukaan
1 rkl luumumarmeladia
1-2 rkl vehnäjauhoa

Valmista seitan. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää soijakastike ja vesi. Sekoita kiinteäksi massaksi ja vaivaa muutama minuutti. Muotoile ranteen paksuiseksi pötköksi ja leikkaa viipaleiksi. Hienonna yksi valkosipulinkynsi ja 1/3 rosmariinista. Kuumenna margariinia paistinpannussa, lisää valkosipuli ja rosmariini. Kuullota hetki ja lisää sitten seitanpalat. Ruskista molemmilta puolilta ja rouhi pinnalle pippuria ja suolaa. Nosta jäähtymään.

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi. Revi jäähtyneet seitanpalat pienemmiksi palasiksi. Esilämmitä uuni 150° C.

Kuori sipulit, poista luumuista kivet. Leikkaa sipulit ja luumut lohkoiksi. Viipaloi kuoritut valkosipulin kynnet. Kuumenna margariinia, lisää valkosipulit ja sipulit sekä mausteet. Kuullota keskilämmöllä, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

Sekoita seitan, luumut, kuullotetut sipulit ja mausteet uunipadassa. Lisää kuuma kasvisliemi sekä sen verran punaviiniä, että ainekset peittyvät. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta uuniin ja kypsennä noin tunti. Lisää pataan marmeladi ja vehnäjauhoa, sekoita ja kiehauta levyllä.

Tarjoile peruna-lanttusoseen ja punaviinin kera.

Linssi-porkkanakeitto

2010-12-02T16:47:00.004+02:00

Tämä keitto syntyi kiireisen koulu- ja työrupeaman keskellä. Käytän linssejä ruuanlaitossa valitettavan harvoin, mutta keittoihin niitä tulee lisättyä silloin tällöin. Tämä keitto saa pehmeän makunsa porkkanoista, tomaatista ja kookoskermasta.

Sosekeitot säilyvät jääkaapissakin hyvin, joten niitä kannattaa tehdä kerralla suurempi määrä kiireisten päivien varalle.

Linssi-porkkanakeitto

200 g punaisia linssejä
800 g kasviksia
esimerkiksi porkkanaa, palsternakkaa, perunaa ja sipulia
4 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä kuullottamiseen
1 prk (400g) luomu tomaattimurskaa
12 dl kasvislientä
5 dl tomaattimehua

2 dl kookoskermaa
suolaa, pippuria ja hyvälaatuista oliiviöljyä
pakaste- tai purkkimaissia

Kuori ja leikkaa kasvikset tasakokoisiksi, isohkoiksi lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet ja viipaloi. Kuumenna öljy kolmen litran kattilassa. Kuullota kasviksia ja valkosipulia kymmenen minuuttia, kuumenna kuullotuksen aikana kasvisliemi ja tomaattimehu kiehuvaksi. Lisää kasvisten joukkoon linssit ja tomaattimurska, sekoita. Kaada kasvisliemi kasvisten päälle ja keitä matalalla lämmöllä, kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä eli noin 30-50 minuuttia. Sekoittele välillä.

Anna keiton hieman jäähtyä ja soseuta sauvasekoittimella. Jos haluat keitosta sileämmän, voit kaataa sen siivilän läpi toiseen kattilaan soseutuksen jälkeen. Lisää joukkoon kookoskerma sekä makusi mukaan suolaa ja pippuria. Voit lisätä myös oliiviöljyä tuomaan keittoon hieman kiiltoa. Tarjoa kuuman keiton kanssa hyvää tuoretta leipää ja purkki- tai pakastemaissia.

Porkkana-kookostäytekakku

2010-11-17T19:37:00.009+02:00

Täydellinen vegaaninen kakkupohja on ollut minulla testauksen alla useamman vuoden, aktiivisesti viime kesän Hesarin Suomen paras mansikkakakku -kilpailusta lähtien. Täytyy myöntää, että tuohon kilpailuun heitin reseptin päästäni kisan päättymistä edeltävänä päivänä ja lopputulos oli sen mukainen. Pohjani oli mureneva ja maistui soodalta.

Tuosta kisasta lähtien olen leiponut varmaan kaksi tusinaa kakkua vaihtelevin tuloksin. Juuri ylioppilasjuhlien alla paineessa keitellessä kakkupohjakokeiluni kuitenkin viimein tuottivat tulosta. Pohja oli kuohkea eikä ollenkaan mureneva. Tulos oli hämmentävän lähellä sokerikakkupohjaa, ja ylppärijuhlissani kakkosleipurina toiminut kondiittoriystävänikin hämmästeli lopputulosta. Kaiken hyvän lisäksi kakkupohja maistui yksinäänkin ihan törkeän hyvälle!

Luonnollisesti en ollut kirjoittanut ohjetta muistiin. Palasin siis sorvin ääreen testailemaan ohjetta. Mutta tässä se nyt on. Kakkupohja, josta voi leikata alle sentin paksuisia levyjä täytekakkua varten ja jopa nostaa ne ilman pelkoa murenemisesta. Kakkupohja, joka imaisee kostutuksen muuttumatta puuroksi. Kakkupohja, joka ei maistu soodalta tai banaanilta. Kakkupohja, joka leikkautuu kakkulapiolla kuin unelma, ja jota vieraat kahmaisevat toisen ja kolmannenkin palan.

Porkkana-kookostäytekakku
10 hengelle

200 g Tummansinistä Keijua
4 dl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
3 dl maustamatonta soijajogurttia
2-4 rkl soijamaitoa

korppujauhoja vuoan jauhottamiseen
margariinia vuoan voiteluun

Porkkanamarmeladi
(voit käyttää myös esimerkiksi valmista aprikoosimarmeladia)
1/2 kg pestyjä, kuorittuja porkkanoita
3/4 dl appelsiinin mehua
appelsiinin raastettua kuorta
3 dl hillosokeria

Kookostäyte
4 dl kookoskermaa (rasvaprosentti 25, esimerkiksi Kara-kookoskermaa)
1 pkt maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
sokeria maun mukaan

konjakkia ja/tai soijamaitoa kostutukseen

Esilämmitä uuni 175°C asteeseen. Jotta kakusta tulee kuohkea, kannattaa kakku paistaa kahdessa osassa. Voit joko tehdä koko taikinan kerralla ja paistaa sen kahdessa samankokoisessa vuoassa tai tehdä taikinan puoliksi kahteen kertaan yhtä vuokaa käyttäen. Kakun täytyy kuitenkin antaa levähtää ennen vuoasta irrottamista, ettei se lässähdä.

Kaada 2dl kookoskermaa (teräs)kulhoon ja nosta jääkaappiin viilenemään.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Mittaa toiseen kulhoon margariini ja sokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vuorotellen rasva-sokerivaahdon joukkoon vehnäjauhoseosta siivilän läpi ja soijajogurttia samalla nuolijalla tai lusikalla sekoittaen. Aloita vehnäjauhoilla, sillä soijajogurtti juoksettaa rasva-sokerivaahdon helposti, eikä kakusta tule kuohkeaa. Lisää lopuksi soijamaitoa sen verran, että taikina on niin juoksevaa, että voit helposti kaataa sen vuokaan ja siloittaa sen tasaiseksi nuolijalla tai lusikalla.

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 20cm leveä irtopohjavuoka/ -vuoat. Kaada taikina vuokaan, tasoita ja paista uunin alatasolla 30-50 minuuttia kunnes se on pinnalta kullanruskea ja reunoiltaan hieman irronnut vuoasta. Voit varmistaa kakun kypsyyden työntämällä hammastikun sen keskelle: jos tikku tulee ulos puhtaana, on kakku kypsä.

Valmista kakun kypsymisen aikana porkkanamarmeladi. Viipaloi porkkanat ja keitä kypsiksi niukassa vedessä. Kaada vesi porkkanoista, soseuta ja kaada porkkanat takaisin kattilaan. Lisää joukkoon appelsiinin mehu ja kuori sekä hillosokeri. Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja kaada puhtaisiin purkkeihin. Porkkanamarmeladi sopii kakun täyttämisen lisäksi paahtoleivän päälle sekä esimerkiksi lettujen ja jäätelön kera tarjottavaksi.

Anna kakun levähtää puolesta tunnista tuntiin. Kumoa kakku vuoasta leikkuulaudalle ja leikkaa kolmeen tai neljään osaan halusi mukaan. Leikkaaminen onnistuu helpoiten niin, että aloitat leikkaamisen terävällä sahareunaisella veitsellä, ylin kerros kannattaa leikata ensin. Pyöritä kakkua ympäri ja leikkaa samalla noin sentin syvyydeltä koko kakun ympäri viilto. Leikkaa sitten sahaavin liikkein levy irti painaen samalla kevyesti kakun pintaa, ettei levy lähde liikkumaan leikkaamisen mukana. Nosta levy pois ja leikkaa loput levyt samoin.

Vaahdota kylmä kookoskerma sähkövatkaimella. Vaahdosta pitäisi tulla kermavaahtomaisen paksu. Lisää joukkoon puolet Tofutista ja sokeria makusi mukaan.

Kostuta ensimmäinen kakkukerros. Levitä kakkulevyn päälle tasaisesti vajaa puolen sentin paksuinen kerros kookostäytettä. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta ja levitä päälle porkkanamarmeladi. Jatka, kunnes olet käyttänyt kaikki kakkulevyt. Kostuta myös ylin kakkukerros. Peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappin yön yli muheutumaan.

Kaada loput 2 dl kookoskermaa (teräs)kulhoon ja nosta viilenemään jääkaappiin yön ajaksi.

Valmista tarjoilupäivänä kookostäyte samoin kuin kakun täyttämistä varten. Kuorruta kakku palettilastaa apuna käyttäen.

Olen viimeaikoina hekumoinut harrastustyylisen tilauskakkupalvelun perustamisesta pääkaupunkiseudulle. Omiin ylppäreihini tein jo kakut, samoin veljeni esikoisen nimiäisiin ja nyt joulukuussa luokkalaiseni sisaren syntymäpäiville. Foorumeiden kakkuketjujen perusteella arvioisin, että hyvälaatuisille ja -makuisille vegekakkuille olisi kysyntää sekä kasvissyöjien että allergikkojen keskuudessa. Ehkä?

Erilainen kesäpirtelö

2010-06-13T18:04:00.005+03:00

Toukokuun alun lämpöaallon aikana saimme huomata uuden täydellisen valoisan asuntomme olevan myös täydellisen kuuma asunto. Länteen antavat ikkunat mahdollistavat auringon porotuksen suoraan kaikkiin huoneisiin lähes koko päivän. Jonkinlaista ilmastointia ja viileämpiä kelejä odotellessa yritimme muistella valoisaa talvea ja viilentää itseämme pirtelöillä. Jäätelökone ei ole vielä päässyt ostoslistalta reaalimaailmaan korkeiden laatukriteerien ja pienen budjetin yhteensopimattomuuden takia, joten vielä on pitänyt pärjätä vaniljajäätelön maustamisella itsetekemisen sijaan.

Perinteinen mansikka- tai suklaapirtelö ei houkutellut, joten päädyimme kokeilemaan jotain omaperäisempää. Hakaniemen kauppahallin maustekaupasta mukaan tarttuneet kardemumman kokonaiset siemenpalot ja sitruunapippurin tapainen limepippuri pääsivät ensikokeiluun hieman uudenlaisessa ympäristössä.

Kokonaisista kardemumman siemenpaloista saadut siemenet maistuvat hyvin erilaisilta kuin kauan putkessa ja pussissa olleet toverinsa. Maku vivahtaa hieman jopa mentholiin, mutta tuo silti välittömästi mieleen äitini leipomat pullat.

Pirtelö valmistuu helposti tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen avulla. Käytimme Tofulinen vaniljajäätelöä, soijajogurttia rakenteen keventämiseksi, limen raastetun kuoren ja puristetun mehun sekä limepippuria ja kardemummaa. Itsesekoitetun jäätelön voi myös pakastaa uudelleen ja tarjoilla kiinteämmässä muodossa palloina.

Näin kesällä pirtelöön sopivia makuja voisivat olla myös valkosuklaa-raparperi (vegaanista valkosuklaata löytyy Punnitse&Säästä-liikkeistä!), kirsikka-rommi-rusina, basilika-mansikka tai inkivääri-porkkana. Uusia makuja kannattaa kokeilla rohkeasti ja lisäillä sekaan yrttejä ja erilaisia pippureita. Esimerkiksi valkopippuri on lyömätön yhdistelmä vaniljajäätelön, jäisten punaviinimarjojen ja vaahterasiirapin kera!

Vohvelikestit

2010-06-13T16:17:00.004+03:00

Eräs arkiaamu valkeni surullisen harmaana, taivas hyisen rosterisena pintana vihmoi kylmää sadetta unisen kaupungin ylle. Peiton alle tiukemmin kääriytyessä muisto kesäisestä tuulesta niskahiuksissa vahvisti tarpeen: pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa!

Vohveliraudan olimme jo muutama kuukausi sitten lainanneet kumppanini vanhemmilta juuri tällaisia tilanteita varten. Sateen rummuttaessa ikkunaan vatkasimme unisina taikinaa Otavan kustantaman "Leivo herkkuja helposti" -kirjan ohjetta muunnellen. Kyseisestä kirjasta on muodostunut perusohjekirja, mitä leipomiseen tulee. Epävegaanisenakin opus on erittäin hyödyllinen, ja pienelle luovuudella ja kokemuksella saa kananmunat ja maidot helposti korvattua. Itse luotan esimerkiksi kananmunaa korvatessa enemmän soijajogurttiin kuin erilaisiin pellavansiemenlimoihin ja soijajauhosekoituksiin. Useissa leivonnaisissa kananmunan merkitys lopputuloksessa on itseasiassa hyvin vähäinen, joten pienen nestetilkan lisääminen ajaa asiansa loistavasti. Munasokerivaahtoon perustuvaa kakkupohjaa ei kylläkään noin vain soijajogurtilla korvata, mutta siihenkin on omat keinonsa.

En itseasiassa ollut koskaan aikaisemmin tehnyt itse vohveilta. Perheelläni ei ole ikinä ollut vohvelirautaa, ja itsetehtyjä vohveleita olenkin syönyt vain kerran natiaisena sukulaisten luona. Sen sijaan jokavuotisen Linnanmäen reissun yhdeksi tärkeimmistä kohdista muodostui hillokermavohveli. Huvipuistosta ei vain voinut lähteä, ennen kuin se oli syöty. Itse en hattaroista ja muista niinkään perustanut, mutta se vohveli oli vain saatava.

Tästä kokemattomuudestani ja netistä nopeasti kaivamani reseptin toimimattomuudesta johtuen ensimmäisestä vohvelisatsista tuli varsin epävohvelimainen, liian paksu ja raaka. Onneksi "Leivo herkkuja helposti" - kirjan resepti pelasti päivän ja täydellinen rapeus ja maku saivat hymyn huulille. Sadekin unohtui.

Vohvelit
6-8 vohvelia

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 - 1 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
5 dl soijamaitoa
2-3 rkl soijajogurttia
loraus rypsiöljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Tee jauhoseoksen keskelle kuoppa ja kaada siihen puolet soijamaidosta. Sekoita tasaiseksi. Lisää loppu soijamaito sekä soijajogurtti ja öljy. Sekoita ja anna taikinan turvota puolisen tuntia huoneenlämmössä. Kuumenna vohvelirauta ja voitele se öljyllä tai margariinilla. Levitä raudalla kauhallinen taikinaa ja paista kullanruskeaksi. Voitele rauta uudestaan, jos vohvelit alkavat tarttua siihen. Vohvelit pehmenevät päällekkäin säilytettynä. Voit rapsakoittaa ne nostamalla ne hetkeksi kuumaan vohvelirautaan takaisin tai säilyttämällä ne ritilän päällä. Heti syötyinä vohvelit ovat parhaimmillaan.

Söimme vohveleita sekä makeiden että suolaisten lisukkeiden kanssa. Tofu-kevätsipuli-parsapaistos yrteillä maustettuna maistui erittäin hyvältä pehmeän soijajogurtti-tofutti-seoksen kanssa. Kaapista löytyneistä raparpereista ja tuoreista nektariineista syntyi sokerissa, margariinissa ja vaniljasokerissa paistettuna silkkinen pikakompotti. Rapea vohveli pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa ihan vain sokerilla höystettynä.

Vohveliainekset kulkeutuivat kätevästi sateesta huolimatta helposti anoppilaan kuvauksia varten itse päällystetyssä kylmälaukussa. Etolan kahdeksan euroa maksanut styroks-rumilus sai uuden ulkoasun allekirjoittaneen näppärissä sormissa Sanna Annukan Marimekolle suunnittelemasta "Kanteleen kutsu" -vahakankaasta, jota saa ainakin Stockmannilta (noin 25e/metri). 50 cm pala riittää loistavasti yhden 11 litran kylmälaukun päällystämiseen. Suuntaa-antava ohje kylmälaukun päällystämiseen hauskojen ideoiden kera löytyy muuten Koti&Keittiö-lehden 6-7/2010 -numerosta. Itse aion kyllä käydä hamstraamassa vielä muutaman laukun lisää päällystystä varten!

Vegfest

2010-06-13T10:43:00.009+03:00

Tampereella 21.-23.5. vietetystä Vegfestistä on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa, mutta tapahtumasta tallennetut kuvat ovat jääneet muistikorttien uumeniin pölyttymään. Aikaa blogilta on vienyt yleinen löhöily kesäloman merkeissä sekä uusi projekti, josta kerron lisää heinäkuussa. Matalapaineen lukittua meidät sisään suojaan sateelta ja tuulelta on vihdoin hyvää aikaa postauksien viilaamiseen.

Hyvin epäpoliittisena ja -aktivistisena vegaanina en ole aiemmin osallistunut mihinkään tapahtumiin, mielenosoituksiin tai kokouksiin. Saimme kuitenkin kumppanini kanssa kutsun esittelemään blogejamme maistatustelttaan. Innostunut suunnittelu alkoi pian viestin saamisen jälkeen: halusimme tarjota jotain vähän gourmeempaa ja modernimpaa ainaisten kasvispihvien sijaan.

Parituntisen maistatuksemme herkuiksi valikoituivat kuumaan perjantai-iltapäivään miniburgerit, kookosjuustokakku ja musta-aroniamarja -kerrospiirakka pieninä annospaloina. Parhaat kommentit saimme hektisen alun jälkeen jonon hieman lyhennyttyä hämmästyneiltä tädeiltä, jotka huoahtivat ihmeissään: "Mutta tämähän on oikeasti hyvää!" Maistatusteltassa hääriminen oli kokemuksena erittäin mukava, vaikka kasvihuonemaisiin lukemiin noussut lämpötila nostattikin hikikarpalot rannikon tuulenvireisiin tottuneille niskavilloihin killumaan.

Perjantain hektisyys vaihtui lauantaina leppoisaan tapahtuma-alueella ja kaupungilla kuljeskeluun. Osallistuimme myös iltapäivällä pidettyyn paneeliin "Helppoa kasvissyöntiä". Yleisön kysymyksien vähyydestä huolimatta mukavasti polveillut keskustelu oli antoisaa ja toi itsellekin uusia näkökulmia. Koko tapahtuma jäi mieleen positiivisena yhdessäolon kokemuksena, vaikka pörräsinkin lähinnä kumppanini ja hänen isänsä sekä Simba-koiran seurassa.

Retkiin Tampereelle kuuluu minulle aina jokunen näyttelykäynti, mukavia putiikkeja sekä ehdottomasti vohvelin nauttiminen Vohvelikahvilassa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Käväisimme katsastamassa Tampereen Taidemuseossa pidetyn Vuoden nuori taiteilija 2010 - Anni Leppälä -näyttelyn, joka kaikessa herkkyydessään ja värikylläisyydessään sopi viikonlopun tunnelmaan hyvin.

Uusi tuttavuus tällä kertaa oli Putiikki Rannalla, josta olin lukenut eräästä blogista. Kauniissa tehdasrakennuksessa kaukana keskustan hälinästä sijaiseva lifestyle -liike ja sen yhteydessä oleva kahvilabistro olivat niin ihana kokonaisuus, että olisin mielelläni jäänyt sinne asustamaan jonnekin pellavaliinojen sekaan. Mukavat myyjättäret toivat tunnelmaan oman herttaisen lisänsä ja nostivat kokemuksen hyvällä palvelullaan ihan toiselle tasolle. Tällaisia lisää!

Niin ja ne vohvelit. Olen sen verran monta kertaa jo puhunut Vohvelikahvilan antimista, että annan nyt kuvien puhua puolestaan.

Sokerisuu

2010-05-07T23:14:00.008+03:00

Edellisestä postauksesta on taas vierähtänyt kuin varkain puoli vuotta. Muistikortit ovat kyllä täynnä kuvia, mutta niiden saattaminen tänne Internetin Ihmemaahan onkin sitten vähän hitaampi prosessi. Väliin on tietysti mahtunut muutto uuteen asuntoon, ylioppilaskirjoitukset sekä muita aktiviteetteja, jotka ovat vieneet aikaa bloggailulta. Olen myös investoinut uuteen objektiiviin, Sigman 50mm/1.4EX -kaunokaiseen, jonka kapean syväterävyyden ja paremman kuvanlaadun turvin olen innostunut taas viime aikoina kuvailemaan enemmän.

Vappu meni jo, mutta ikinä ei ole huono hetki pyöräyttää pellillistä rapeakuorisia munkkeja. Nämä pienokaiset saavat makunsa kookoskermasta ja soijajogurtista. Mistään painonvartija-herkusta ei ole kyse, mutta kukaan tuskin odottaakaan sellaista uppopaistetulta vehnäiseltä.

Kookosjogurttimunkit
noin kaksi paistopellillistä

4 dl kookoskermaa
2 dl soijajogurttia
50 g hiivaa
1 tl suolaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
(luomu)limen raastettu kuori
14-16 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 pkt munkinpaistorasvaa

sokeria sokeroimiseen

Sekoita kookoskerma ja soijajogurtti kattilassa, kuumenna seos kädenlämpöiseksi. Murenna joukkoon hiiva ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Lisää joukkoon noin viisi desiä jauhoja, suola, sokerit ja hyvin pestyn (luomu)limen raastettu kuori. Jatka sekoittamista suurella lusikalla. Lisää toiset viisi desiä jauhoja vähitellen taikina joukkoon.

Kun lusikalla sekoittaminen alkaa tuntua raskaalta, jatka sekoittamista käsin. Eri valmistajien jauhoissa on paljon eroja, joten jauhojen määrä kannattaa arvioida näppituntumalla desimäärään sijaan. Munkkitaikinan tulisi jäädä melko löysäksi, jotta ne paistuvat ilmaviksi. Puolikarkeilla jauhoilla rakenteesta saa tarpeeksi kuohkean: erikois- tai kakkujauhoja käytettäessä taikinasta tulee liian tiivis.

Vaivaa taikinaa, kunnes se alkaa irrota kulhon reunoista. Peitä kulho muovipussilla ja jätä kohoamaan kaksinkertaiseksi lämpimään paikkaan. Nosta munkinpaistorasva valmiiksi kattilaan tai korkeareunaiseen paistinpannuun lämpenemään huoneenlämmössä.

Kun taikina on kohonnut, kaavi se hyvin jauhotetulle pöydälle. Ripottele myös taikinan pinnalle hieman jauhoja: tämä helpottaa palojen irrottamista taikinasta. Jauhota myös kätesi. Irrota veitsellä tai sormin nyrkkiin menevä pala taikina. Ota huomioon munkkeja tehdessäsi, että ne kohoavat ennen paistoa ja paisuvat vielä paistettaessa. Pyörittele taikinasta golfpallon kokoisia palloja. Aseta ne leivinpaperoidulle uunipellille jättäen väleihin reilusti tilaa. Jatka pallojen pyörittämistä, kunnes pelti täytyy. Peitä pelti leivinliinalla ja nosta se pois tieltä lämmittämättömään uuniin. Jatka samalla tavalla, kunnes taikina loppuu. Anna munkkien kohota, kunnes ne ovat pinnaltaan kimmoisia. Tätä voit testata painamalla sormella munkin pintaa: jos pinta palautuu muotoonsa, munkki on kohonnut tarpeeksi.

Kuumenna munkinpaistorasva. Rasva on tarpeeksi kuumaa, kun siihen pudotettu taikinanokare saa rasvan kuplimaan välittömästi ja nokare ruskistuu noin minuutissa. Pidä varalta koko ajan kantta käsien ulottuvilla. Paistettaessa kannattaa myös olla jonkinlainen lautanen, johon voi laskea reikäkauhan. Vaikka rasva hieman käryttää, älä mielellään pidä liesituuletinta päällä: liesituulettimen imu saattaa nostaa rasvan syttyessä liekit korkeiksi. Pidä sen sijaan ikkunaa tai ovea auki.

Nosta kolme tai neljä munkkia kerrallaan paistumaan. Jos munkeilla on tarpeeksi tilaa, ne kellahtavat itsekseen ympäri ollessaan toiselta puolelta valmiina. Voit myös kääntää ne reikäkauhan avulla ympäri. Käännettyäsi ensimmäiset munkit ympäri lisää kaksi tai kolme munkkia paistumaan.

Kun ensimmäiset munkit ovat paistuneet, nosta ne reikäkauhalla rasvasta valuttaen suurimman osan rasvasta kattilaan. Nosta munkit leivinpaperin päälle, jotta niistä imeytyy loppu rasva.

Siirrä munkit ritilän päälle jäähtymään. Munkit tulee sokeroida kuumina. Helpoiten sokerointi käy laittamalla paperi- tai muovipussin pohjalle muutaman desin sokeria ja lisäämällä pari kolme munkkia kerrallaan pussiin. Sulje pussin suu ja ravista muutaman kerran. Sokerin joukkoon voi myös sekoittaa mausteita, kuten kanelia, neilikkaa, kaardemummaa tai eri sitruksen kuoria. Kokeile myös ruokokidesokeria! Voit joko sokeroida munkit heti, tai esimerkiksi pakastaa ne ja lämmittää myöhemmin mikrossa ja sokeroida kuumana. Munkit ovat parhaimmillaan vasta paistettuina, vielä lämpiminä. Silloin niiden kuori on rapeimmillaan ja sisus ihanan kuohkea.

Paista loput munkit kuten edellä kolme tai neljä munkkia kerrallaan.

Olen aikaisemmin paistanut munkit aina öljyssä, mutta tällä kertaa kokeilin munkinpaistorasvaa jonkin lehtiartikkelin innoittamana. Munkinpaistorasvalla paistettaessa munkin kuoresta tulee rapeampi ja sisuksesta kuohkeampi.

Tämän kuvan minusta otti avopuoliskoni yhteisen photoshoottailun yhteydessä. Meidät voi tavata 21.-22. kesäkuuta Tampereen toisilla Vegfesteillä. Olemme jakelemassa blogeissammekin näkyneitä herkkuja perjantaina maisteluteltassa. Tervetuloa maistelemaan meidän ja muiden blogaajien keitoksia vaikka viikonlopun jokaisena päivänä!

Limesima

5 litraa vettä
2 luomusitruunaa
2 luomulimeä
4 dl fariinisokeria
4 dl sokeria
herneen kokoinen pala hiivaa
rusinoita

Pese sitrushedelmät huolellisesti. Kuori limet ja sitruunat kuorimaveitsellä, poista kuorisuikaleista valkoinen osa. Poista valkoinen kuoriosa myös hedelmälihan ympäriltä ja viipaloi sitruunat ja limet.

Mittaa suureen kattilaan vesi, kiehauta. Lisää sokerit ja sekoita, kunnes sokerit liukenevat.

Lisää kattilaan kuorisuikaleet ja sitrusviipaleet. Nosta kattila levyltä ja jäähdytä seos huoneenlämpöiseksi

Liota hiivanokare nestetilkkaan ja sekoita juomaan. Anna käydä huoneenlämmössä seuraavaan päivään.

Siivilöi ja pullota sima. Pudota jokaiseen pulloon rusinoita ja siirrä pullot kylmään. Sima valmistuu viileässä noin viikossa.

Prinsessoja, prinsessoja

2009-11-15T21:34:00.008+02:00

Vanhempani suhtautuivat aluksi vegaanisuuteeni vasta itsenäistyneen tyttärensä hulluna päähänpistona. He eivät tienneet asiasta mitään ja siksi pelkäsivät sitä: oli helpompi pyöritellä päätään kuin istua koneelle ja naputtaa Googleen "vegaanisuus".

Onhan se kummallista, että tytär ensin selittää, kuinka täydellinen absoluuttisuus minkään asian suhteen ei ole järkevää, ja kuukauden päästä ilmoittaa olevansa vegaani. Vetoan ailahtelevaiseen nuoreen mieleeni ja olen tyytyväinen päätökseeni - ennen kaikkea siihen, että elän edelleen tämän hullun päähänpistoni mukaan ja voin paremmin kuin koskaan.

Olen kuitenkin annos annokselta saanut kääntää vanhempieni mielipiteitä ruokavaliostani ja kasviperäisen ruoan mausta. Onneksi vanhempani ovat aina luottaneet minuun ja arvostaneet tekemisiäni, ja olenkin saanut aina heidän luona vieraillessani raahata vanhempieni laskuun kaupasta vaikka kuinka monta kassillista ties mietä hupsuja vegaaniasioita ja loihtia niistä tuoksuvia, maistuvia ja näyttäviä herkkuja.

Seitania olen ehtinyt mainostaa heille jo monet kerrat. Gluteenijauhoa ei valitettavasti saa heidän lähialueeltaan tietääkseni mistään, ja olenkin jo monesti unohtanut sujauttaa pussin pyöränkoriin muiden tarvikkeiden sekaan. Tällä kertaa sain kuitenkin koottua itseni muistamaan kaiken tarpeellisen ja pääsin tutustuttamaan vanhempani tähän herkkuun.

Seitania kasvissienihöystön
ja sitruunariisin kera
4 hengelle

2-3 seitanpihviä per syöjä

Kasvissienihöystö
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
puolikas munakoiso
puolikas kesäkurpitsa
1/3 fenkoli
n. 100 g siitakesieniä tai metsäsieniä kuten suppilovahveroita
oliiviöljyä
puolikas ruukku lipstikkaa
1/3 ruukku basilikaa
kuivattua timjamia
soijakastiketta
seesamiöljyä
mustapippuria

basmatiriisiä pakkauksen ohjeiden mukaan neljälle hengelle keitettynä
sitruunalla maustettua oliiviöljyä
suolaa

puolikas ruukku lipstikkaa
2/3 ruukku basilikaa

Keitä riisi joko valmiiksi etukäteen tai muita annoksen osia tehdessäsi. Leikkaa paistamattomat, marinoidut seitanpihvit ohuiksi suikaleiksi (noin 3 suikaletta per pihvi) ja jätä ne odottamaan kasvishöystön valmistumista.

Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet laakealle lautaselle tai vadille, sirottele päälle reilusi suolaa ja anna itkeä muiden kasvisten valmistamisen ajan. Käännä välillä ja lisää suolaa myös tosielle puolelle. Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuutioi kesäkurpitsa ja fenkoli. Leikkaa siitakesienet ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoison rakenne on pehmennyt eli se on itkenyt tarpeeksi, huuhtele palat reilulla juoksevalla vedellä. Kuutioi kuten kesäkurpitsa. Kuumenna oliiviöljy (korkeareunaisessa) paistinpannussa. Lisää valkosipuli ja punasipuli ja vähennä hieman lämpöä, etteivät sipulit kärähdä. Kuullota sipuleita kunnes ne ovat aavistuksen läpikuultavia. Lisää joukkoon ensin fenkoli ja hetken kuullotettuasi munakoiso, kesäkurpitsa ja sienet. Revi sekaan basilikaa ja lipstikkaa - säästä osa ja lisää vasta juuri ennen höystön valmistumista. Mausta kuivatulla timjamilla, soijakastikkeella, seesamiöljyllä ja mustapippurilla. Paista vihanneksia matalalla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet - älä kuitenkaan ylikypsytä niitä! Lisää joukkoon loput yrtit ja sekoittele vielä hetki. (Huom! ohjeen lopussa olevat yrtit on tarkoitettu tuoreena höystön päälle revittäviksi juuri ennen tarjoilua: älä sekoita niitä vielä tässä vaiheessa vihanneksiin!)

Paista seitanpihvitsuikaleet rapeiksi pannulla.

Mausta keitetty riisi suolalla ja sitruunalla maustetulla oliiviöljyllä. Nosta lautasille puoliympyrän muotoinen keko riisiä ja sitä vastaan puoliympyrän muotoinen keko kasvissienihöystöä. Revi keskelle lipstikkaa ja basilikaa. Nostele seitanpihvisuikaleet annoksen päälle ja korista lipstikalla.

Jälkiruuaksi tarjosin perheelleni vegaanisia prinsessakakkuja hieman modernisoidummassa muodossa. Prinsessakakkujen teko on ollut listallani jo lukion alusta lähtien: rakastettava ruotsinopettajamme Magister Skyttä rakastaa princess tortea yli kaiken ja muistaakin joka välissä muistuttaa, että hänelle saa aina leipoa kakkuja. Innostukseni princess torten leipomiseen nosti uudelleen ajankohtaiseksi jokunen aika sitten löytämäni My Tartelette -blogi, jonka kakkuohjeet ovat kuvineen niin suussasulavia, etten malttaisi pitää sormiani saatika silmiäni niistä erossa. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kokeilla vegaanistaa Helenin Dodos Torte. Sitä ennen tarvitsen kuitenkin kauan havittelemani sokerilämpötilamittarin. Joululahja, ehkä?

En ole muistaakseni käyttänyt marsipaania ikinä missään, joten kakuista tuli hyvin kotikutoisen näköisiä. Sitähän ne toki olivatkin, mutta olisin toivonut tasaisempaa lopputulosta. Myös kakkulevyni hieman epäonnistui. Maku oli kuitenkin erinomainen ja sain kakun lopulta kootuksi pakastimen ja kärsivällisyyden avulla. Maustoin ja värjäsin marsipaanin muuten osittain matcha-teejauheella, mikä toi väriin kauniin murretun sävyn ja makuun pientä ekstraa! Seuraavalla kerralla lisään jauhetta enemmän intensiivisemmän maun takaamiseksi. Silloin saatte myös reseptin näille herkuille, sillä tätä(kin) pitää vielä hioa.

Isänpäivää

2009-11-09T13:52:00.005+02:00

Perheessäni syntymä-, nimi-, isän- ja äitienpäivien kaava on ollut lapsuudestani asti sama: aamulla päivänsankari nukkuu pitkään - ellei kyseessä ole arkipäivä - muiden valmistaessa hänelle hienon aamiaisen tuorepuristettuine mehuineen ja vastapaistettuine muffineineen. Aikaisemmin aamiainen tarjoiltiin tarjottimella sänkyyn lahjojen kera, mutta nykyään olemme tyytyneet kattamaan herkut pöytään ja noutamaan sankarin laulun ja halausten kera antimien ääreen.

Perheen perinteet ovat aina olleet minulle tärkeitä ja tulevat toivottavasti olemaan vastakin. Odotan innolla tulevaa joulua, sillä vasta yhden vegaanisen joulun viettäneenä en ole ehtinyt muodostamaan sen kummempia tapoja tai lempiruokia juhlapyhiksi.

Isänpäivän perinteisen aamiaismenumme vegaanistaminen ei onneksi ole kovin vaikeaa. Suurin kiitos tästä kuuluu Danonen valmiscroissant-taikinalle, joka sattuu olemaan vegaanista. Tätä valmistaikinaa on käytetty perheessämme jo ennen allekirjoittaneen vegaanistumista, ja oli ilo huomata sen käytön olevan mahdollista myös jatkossa.

Aamuinen menu koostui kokonaisuudessaan

vegaanisista croissanteista
jouluisilla mausteilla, itsetehdyllä musta-aronia marja -hillolla sekä suklaalla maustetuista muffineista
kirsikkatomaateista
omenasuikaleista
teestä/kahvista
sekä edelliseltä illalta jääneestä kuohuviinistä

Valitettavasti en pysty nyt juuri jakamaan reseptejä mistään päivän herkuista. Muffinit äitini muunsi vegaanisiksi jonkin jauhopussin kyljen ohjeesta, päivälliselle tehty keitto taisi olla tv-kokkiohjelman perua. Erinomainen bataattichilikeitto syötiin itseleivottujen sämpylöiden kera pistaasipähkinöillä, basilikalla ja kauraruokakermalla höystettynä. Pääruokana tämän tyylinen annoskokonaisuus: seitanin tilalla tarjottiin tofua allekirjoittaneen mokan takia - unohdin ostaa gluteenijauhoa - ja annos sai uutta ilmettä paprikasalsasta.

En malta odottaa, että vanhempani saavat keittioremonttinsa käyntiin ja pääsen äitini kanssa valitsemaan heille uutta juhla-astiastoa. Äitini pitää kovasti Villeroy&Bochin astioista, ja heidän vanha juhla-astiastonsa onkin jo lopetettua Villeroy-tuotantoa. Uudemmista mallistoista esimerkiksi Arden Lane, Gray Pearl ja Ivoire saattaisivat näin nopealla vilkaisulla miellyttää sekä äitini että omaani visuaalista silmää.

Vohvelikahvila

2009-11-04T23:30:00.003+02:00

Tampereella käyminen on aina ilo. Pääkaupunkiseudulla lapsesta asti asuneena olen kasvanut varsin Helsinki-keskeiseksi, enkä kovin helposti muuttaisi muualle päin Suomea asumaan. Tampere on kuitenkin poikkeus. Jos mahdollinen tuleva kouluni ei sijaitsisi Helsingissä, voisin hyvinkin suunnitella asuvani Tampereella.

Veganissimon valitettavan konkurssin myötä Tampereen ykkösruokapaikka ainakin itselleni jäi avoimeksi. En ole testannut kehuttua Gopalia, mutta se on seuraavalla reissulla luvassa. Aivan sokkona ei tarvinnut kuitenkin tälläkään reissulla ympäri kaupunkia kävellä, sillä jo perinteeksi muodostunut käynti "Tampereen pienimmässä kivitalossa" sijaitsevassa Vohvelikahvilassa oli taas junalipun arvoinen.

Vohvelikahvila sijaitsee pienin kävelymatkan päässä Tampereen rautatieasemasta mukavan rauhallisella alueella. Ojakadulla on mukavanoloisia liikkeitä vintagekukkakaupasta muihin kahviloihin ja se henkii Vohvelikahvilan nettisivujen mukaan "keskieurooppalaista tunnelmaa ja elämänmenoa". Ehkä hieman liioittelua, mutta sympaattinen tämä pieni kadunpätkä on joka tapauksessa.

Kahvila on sisältä hyvin kodikas raitatapetteineen ja pienine pyöreine pöytineen. Seinille on ripustettu vaihtuva taidenäyttely, nurkkaa koristaa lapsiperheiden suosiossa oleva pehmeän pullea sohvaryhmä.

Ja ne vohvelit. Vegaanisen vohvelilistan saa pyytämällä tiskin alta - koko listasta ei ole mainintaa nettisivuilla tai kahvilassa sisällä, joten paikka taitaa haluta pitää vegeleiman poissa oveltaan. Vegaaneille on vaihtoehtona ainakin omenavohveli (pähkinärouhetta sekä vohveliin paistettuja omenanpaloja tai omenachutney vähän päivästä riippuen), pähkinäsuklaavohveli (pähkinärouhetta ja suklaakastiketta), ja kasvisvohveli (herne-maissi-paprikaseosta, sipulia, oliiveja). Taikina valmistetaan kookosmaitoon ja pakastetaan. Huonolla tuurilla vegetaikina on lopussa ja sulamiseen menee pari tuntia, joten kannattaa poiketa kahvilaan parin tunnin viivästysvarauksella. En ole kertaakaan jäänyt ilman vohvelia, mutta joutunut kylläkin jakamaan vohvelin taikinan loppumisen takia seuralaiseni kanssa.

Vohvelit ovat suhteellisen hintavia (noin 5 e), mutta ehdottomasti sen arvoisia. Vohvelit ovat mukavan rapeita ja makeisiin vohveleihin kuuluu vielä reilu määrä soijajäätelöä. Suosittelen lämpimästi!

kuva suklaapähkinävohvelista viime vuoden kesältä, ajalta, jolloin en oikein hallinnut kameraani vielä ollenkaan...

Kuka rakastaa valkosipulia?

2009-10-11T18:51:00.011+03:00

Minä ainakin.

Laitan lähes kaikkiin lämpimiin pääruokiin vähintään yhden kynnen valkosipulia. Joskus hurahtaa jopa neljä oikein pieneksi silpuksi hakattuna pannuun kuullottumaan ja levittämään aromaattista tuoksuaan koko asuntoon. Käytän harvemmin liesituuletinta, sillä pidän ruoan tuoksusta kodissani. Sinänsä on onnekasta asua ravintola Kuun keittiön yläpuolella, vaikka makkaraa, pekonia ja pihvejä ei ehkä voi kutsua vegaanin perusmuonaksi. Tuoksu nostattaa silti veden kielelle.

Halusin kokeilla seitanille toisenlaista marinadia aikaisemmin lähinnä käyttämäni tomaattipohjaisen sijasta. Valkosipulin himo siinä sitten yllätti. Maku ei loppupeleissä ollut ihan niin valkosipulinen kuin olin toivonut, mutta ehkä seitan maustuu vielä aromikkaammaksi tuossa yön aikana. Hyvää tämä silti oli!

Valkosipuliset seitanpihvit
inkivääririisin ja puolukkaisen tomaattikastikkeen kera
4 hengelle

Seitanpihvit
2 1/2 dl gluteenijauhoja
1 1/4 dl gramjauhoja (kikhernejauhoja)
3 tl jauhettua valkosipulia
2 tl soijakastiketta
1 1/4 - 1 1/2 dl vettä

marinadi
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl valkoista balsamicoa
1/2 dl soijakastiketta
3-5 valkosipulin kynttä
kuivattua timjamia ja rosmariinia
ripaus sokeria

keittämiseen
1- 1 1/2 l vettä
1 kasvisliemikuutio
soijakastiketta
valkoista balsamicoa

Sekoita gluteenijauho, gramjauho ja valkosipulijauhe tasaiseksi seokseksi. Lisää soijakastike ja vesi. Lisää vesi varoen, ettei seitanin rakenteesta tule liian löysää. Liian köysä seitan hajoaa helposti keitettäessä. Vaivaa muutama minuutti kunnes massa tuntuu kiinteältä ja tasaisesti sekoittuneelta. Muotoile halkaisijaltaan noin 8 cm paksuksi pötköksi ja leikkaa se sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Kiehauta vesi, lisää kasvisliemikuutio ja soijakastike sekä balsamico. Lisää seitanpalat ja keitä puolisen tuntia.

Valmista marinadi seitanin kiehumisen aikana. Kuori valkosipuli ja hienonna se mahdollisimman pieneksi. Sekoita öljy, balsamico ja soijakastike. Lisää sekaan vielä valkosipuli sekä yrtit ja ripaus sokeria taittamaan balsamicon hapokkuutta.

Anna seitanpalojen jäähtyä hetki. Kaada puolet marinadista esimerkiksi laakeahkoon muovirasiaan. Nostele seitanpalat marinadiin. Kaada loput marinadista seitanin päälle, peitä kannella tai muovikelmulla ja anna maustua yön yli.

Puolukkainen tomaattikastike

1 valkosipulin kynsi
puolikas sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
rakuunaa
1 purkki luomutomaattipurskaa
2 dl puolukkamehua
sokeria
suolaa
valkopippuria

Hienonna kuorittu valkosipuli ja sipuli pieneksi. Kuullota niitä oliiviöljytilkassa ja lisää sekaan reilusti rakuunaa. Kaada tomaattimurska ja puolukkamehu kattilaan. Kiehauta ja anna kuplia hiljalleen, kunnes kastike on tasaisen paksua. Lisää makusi mukaan sokeria, suolaa ja valkopippuria sekä lisää rakuunaa.
Inkivääririisi

basmatiriisiä pakkauksen ohjeen mukaan neljälle hengelle
oliiviöljyä
1/4 lanttu
1/2 palsternakkaa
purkillinen kookosmaitoa
reilu pala inkivääriä
suolaa
valkopippuria

Kuori lanttu ja palsternakka ja leikkaa ne hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuumalla pannulla oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät hieman.

Keitä basmatiriisiä runsaassa vedessä al denteksi. Huuhtele riisi ja kaada takaisin kattilaan. Lisää juureskuutiot sekä 3 dl kookosmaitoa. Keitä, kunnes kaikki kookosmaito on haihtunut. Kaada kookosmaitoa 1-2 dl erissä riisin sekaan ja anna kiehua. Jatka, kunnes riisi on kypsää.

Raasta inkivääri ja sekoita riisiin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Annoksen asettelu

Paista seitanpihvit rapeiksi kuumalla pannulla oliiviöljytilkassa. Levitä tomaattikastike lautaselle ekspressiivisesti roiskimalla tai lusikalla levittäen. Käytä pohjatonta pyöreää vuokaa riisikeon tekemiseen: painele riisi tiiviisti vuokaan ja paina riisin pintaas kevyesti samalla nostaen vuoan pois. Koristele rakuunalla. Asettele seitanpihvit haluamallasi tavalla. Rouhi päälle vielä hiukan mustapippuria.

Mmmm...! Tätä teen uudestaankin, varmasti viimeistään ystävilleni piakkoin järjestämissäni burgerbileissä "Triple-garlic burger":in muodossa.

Puolukkajuustokakku

2009-10-08T19:44:00.004+03:00

Joskus asiat vain täytyy tehdä neljään kertaan ennen kuin ne onnistuvat kunnolla. Joskus täytyy odottaa kaksi vuotta.

Yleensä kärsivällisyys kuitenkin palkitaan. Tämä juustokakku ei ole todellakaan vielä täydellinen tai sellainen kuin suurissa suunnitelmissani näin, mutta haluan silti jakaa reseptin ennen puolukkasesongin loppumista. Ehkä kokeilen ensi vuonna - toivottavasti juustokakkuilijana kehittyneempänä - tätä reseptiä uudella tarmolla.

Olen leipurikondiittoriksi ehkä liian impulsiivinen: teen ruokaa hyvin spontaanisti tuota ja tätä ja sitä vähän lisäten, enkä välttämättä loppuvaiheessa edes muista, mitä kaikkia mausteita sitä onkaan tullut annokseen laitettua. Tämän takia leivonnassa vaadittu ainesten tarkka mittaaminen onkin minulle kovin vaikeaa, ja päädyn aina vähintäänkin sähläämään jotain tai sitten vain lukemaan ohjeen niin huolimattomasti, että huomaan kaataneeni jauhot juuri siihen kulhoon, johon piti laittaa jotain ihan muuta.

Mutta tosiaan, kolmas kerta - tai sitten viimeistään neljäs - toden sanoo ja niin edelleen. Olen jättänyt valkosuklaan nyt pois tästä kakkuversiosta. Ehkä se palaa kuvioihin joskus myöhemmin. Tätä ohjetta varten tarvitset pieniä (halkaisijaltaan noin 8cm, korkeus 5 cm) pohjattomia vuokia (omani ostin Stockmannilta kahden kappaleen pakkauksessa) sekä joko leivinpaperia vuokien vuoraamiseen tai mieluummin sopivan kokoiseksi leikattua silikonileivinalustaa tai muuta kesto"leivinpaperia".

Puolukkainen juustokakku
3-4 annoskokoista kakkua

30 g keksejä (esim Digestive)
ruokalusikallinen Tummansinistä Keijua
noin 1 rkl kuivattuja karpaloita
noin 1 rkl pienehköjä tuoreita puolukoita

1/3 purkillinen Tofuttin maustamatonta soijatuorejuustoa
1/3 purkillinen Alpro Soyan maustamatonta soijajogurttia
1 - 1 1/2 rkl perunajauhoja
1 rkl tomusokeria

2 1/2 dl puolukkamehua
1 rkl agarhiutaleita

1 1/2 dl kookosmaitoa
1 rkl vaniljasokeria
vajaa 1 rkl agarhiutaleita

Esilämmitä uuni 200°C.

Murskaa keksit jauhomaiseksi seokseksi. Nypi sekaan huoneenlämpöinen margariini. Pilko karpalot pienemmiksi paloiksi ja sekoita keksimuruseokseen. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon puolukat kokonaisina, sekoita varoen jotteivat puolukat rikkoonnu.

Leikkaa leivinpaperista tai silikonialustasta vuokaasi sopivan kokoinen suorakaide ja vuoraa vuoan seinämät sillä. Nosta vuoat leivinpaperoidulle uunipellille. Painele keksimuruseos tasaiseksi kerrokseksi vuokien pohjalle.

Pehmitä tuorejuusto haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon soijajogurtti, perunajauho sekä tomusokeri ja sekoita tasaiseksi.

Kaada seos vuokiin pohjan päälle ja ravista vuokia kevyesti sivusuunnassa tasoittaaksesi seoksen pinnan. Paista juustokakkuja uunin keskitasolla 10-20 minuuttia. Niiden pinnan pitäisi tuntua sormella painettaessa kimmoisalta.

Poista vuoista leivinpaperi ja anna juustokakkujen hieman jäähtyä samalla kun teet ensimmäisen kiillekerroksen.

Sekoita pienessä kattilassa puolukkamehu sekä agarhiutaleet. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 3-5 minuuttia tai pakkauksen ohjeiden mukaan. Voit testata hyytymisen kastamalla seokseen lusikan, puhaltelemalla lusikkaan jääneen nesteen kylmäksi ja kokeilemalla, onko se hyytynyt.

Anna kiilteen hieman jäähtyä ja kaada se varovasti juustokakkujen päälle puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi. Osa kiilteestä saattaa karata vuoan reunojen alta (juustokakkukerros saa vaaleanpunaisen kerroksen huntumaisesti sen päälle laskeutuvasta kiilteestä). Jos näin käy, anna kiilteen jäähtyä vielä lisää niin että se alkaa jähmettyä ja kaada se vasta sitten kakkujen päälle.

Valmista kookosmaitokerros sekoittamalla pienessä kattilassa kookosmaito, vaniljasokeri sekä agarhiutaleet. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 3-5 minuuttia tai pakkauksen ohjeiden mukaan.

Puolukkakiilteen jäähdyttyä kaada kookoskiille sen päälle.
Anna kakkujen jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai mielellään yön yli.

Poista kakut vuoista painamalla niitä kevyesti nostaessasi vuokaa ylöspäin. Koristele keksinmuruilla ja tuoreilla puolukoilla.

Ravintola Empire Plaza

2009-10-02T14:49:00.005+03:00

En itse niinkään välitä kiinalaisesta. Se on mielestäni hyvää perusruokaa, helppoa ja maistuvaa. Wokkeja valmistin pari vuotta sitten aktiivisemminkin, varsinkin sekasyöjäaikana, mutta nyttemmin ne ovat jääneet uusien kokeilujen jalkoihin. Perheenjäseneni ovat kuitenkin olleet aina innokkaita kiinalaisissa ravintoloissa - tai oikeastaan siinä yhdessä ja samassa - kävijöitä, ja monen vuoden aikana onkin kehittynyt eräänlainen perinne aina merkkipäivinä juuri tuossa kiinalaisessa käymisestä. Ruoka siellä on ihan hyvää, halpaa, muttei mitenkään sykähdyttävää. Itse käyn muuten niin harvoin ravintolassa, että haen näiltä kokemuksilta maullisesti ja visuaalisesti näyttävää kokonaisuutta. Minulle tärkeää ravintolakäynnissä ei ole ainoastaan ruoka vaan koko ympäristö: tilan sisustus, astioiden värimaailma ja muotokieli, ruoan ulkonäkö, palvelu sekä tunnelma.

Tämän takia halusinkin viedä perheeni johonkin toiseen ravintolaan vaihteeksi. Olin jo pitkään katsellut kiinnostuneena Kampin kauppakeskuksen Empire Plaza -ravintolaa. Kiinalaiseksi ravintolaksi se vaikutti hyvin hienostuneelta ja modernilta. Sain maaniteltua vanhempani suostuteltua muuttamaan suunnitelmaa ja rupesin innokkaasti tarkistelemaan ruokalistaa jo ravintolan nettisivuilta.

Empire Plazan ruokalista sisältää koko sivullisen kasvisvaihtoehtoja ja niiden lisäksi muutaman wokkivaihtoehdon. Olen käynyt ravintolassa tähän mennessä kolme kertaa ja saanut joka kerta hyvää ruokaa. Sekä tofupata että currytofupata olivat maittavia - jopa currytofupata, vaikka tajusinkin annoksen saatuani, etten oikeastaan edes pidä currysta. Annokset ovat erittäin riittäviä ja niistä riittää helposti mukaankin, ellei nälkä ole hirmuinen.

Alkuruuaksi olen edellisillä kerroilla nauttinut Pinaattikeiton Kantonilaiseen tapaan. Ensimmäisellä kerralla taisin saada keiton kanaliemeen tehnynä, mutta toisella kerralla varmistin tarjoilijalta asian kahteen kertaan ja hän kertoi keittiön voivan tehdä keiton kasvisliemeen. Kiinalaistaustaiset tarjoilijat puhuvat melko hyvää suomea, mutta ymmärtämisessä saattaa välillä olla ongelmia. Kannattaa kysyä suomalaistaustaisilta tarjoilijoilta apua, jos ruoan ainesosat tuntuvat jäävän epäselviksi. Tarjoilijat ovat muutenkin hyvin ystävällisiä ja ammattitaitoisen oloisia.
Pinaattikeitto on kirkaslieminen ja siinä on runsaasti inkiväärisuikaleita. Suurena inkiväärin rakastajana olen pitänyt keitosta suuresti ja se on mukava ruokahalunherättelijä. Valitettavasti kasviskevätkääryleet eivät ole olleet vegaanisia, mutta ne ovatkin upporasvassa paistettuja ja ekstaepäterveellisä verrattuna keittoalkuruokaan.

Empire Plazan sisustus on hienostunut: materiaaleina tummaa punertavaa puupaneelia, pöytäliinat satiinintyyppistä kangasta, muutenkin paljon tummaa puuta ja mustaa. Kahden salin koristelu on hyvällä maulla toteutettu kauniilla seinäkoristeilla sekä kiinalaisilla suurehkoilla keramiikka- ja posliinivaaseilla. Empire Plazalla on myös runsaspaikkainen terassi Tennispalatsille avautuvalla aukiolla.

Tällä kertaa söin ystäväni edellisellä kerralla nauttiman Paistettuja Udon-nuudeleita Lo Han tapaan. En ole 110prosenttisen varma annoksen vegaanisuudesta, mutta mielestäni tarkistimme sen tarjoilijalta melko pilkuntarkkaan viime kerralla. Annos on joka tapauksessa erittäin maittava ja niin suurikokoinen, että otin siitä jopa puolet mukaani.

Myös sekasyöjillä tarjonta on hyvää. Siskoni on kahtena kertana ottanut täytettyä mustekalaa ja äitini taas kihisevässä pannussa pöydässä valmistettavia vartaita. Annokset ovat modernimpia ja oivaltavampia kuin tavallisissa rupurivikiinalaisissa, ja tänne voisi tuoda hyvinkin sekasyöjän esimerkiksi treffien merkeissä.

Kasvisannosten hinta liikkuu siinä 10 ja 15 euron välimaastossa, mikä on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta näin hyvälle ja riittoisalle ruualle.

Jälkiruokatarjonta on tavallisissa kiinalaisissa yleensä melko onneton: upporasvassa paistettua banaania/ ananasta/ mitätahansapurkkihedelmää paksussa frittitaikinassa tarjoiltuna vedeltä maistuvan vaniljajäätelön kera. Ei kovin inspiroivaa. Empire Plazan jälkiruokalistalta löytyvät myös nämä perusmätöt - todennäköisesti hienostuneemmin tarjoiltuna - mutta ensimmäisellä kerralla huomioni kiinnitti listan lopussa olevat annokset kuten Saagoa ja Verigreipin hedelmälihaa mangokookos liemessä sekä Mantelitofua. Olen tähän mennessä maistanut ainoastaan ensimmäistä vaihtoehtoa, ja jäänyt täydellisesti koukkoon. Maku on jotain täysin toisenlaista kuin aikaisemmin maistamani kiinalaiset jälkiruuat, hyvin hienostunut ja kevyt. En halua paljastaa jälkiruuasta liikaa, sillä se on parempaa yllätyksellisenä.

Voin suositella Empire Plazan kokeilemista jokaiselle pääkaupunkiseudulla liikuskelevalle vegaanille, joka haluaa kokeilla uudenlaista kiinalaista ruokaa ja ehkä venyttää kukkaronsa nyörejä vähän normaalia perusmättöä enemmän. Sopivasti Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva ravintola on hyvällä paikalla, ja yllättäen se ei sisältä tunnu hälyisältä kauppakeskuksen meluisuudesta huolimatta.

Seuraavaksi omalla kokeilulistalla lienee ravintoloista Farang, joka oli ainakin jossain vaiheessa ottanut listoilleen täysin vegaanisen maistelumenun hintaan 55e per henki. Kallista, mutta sivujen perusteella hyvinkin sen arvoista. Eihän noin kauniit nettisivut omaava ravintola voi olla huono, eihän? Nettisivuilla ei vain mainita tuosta vegaanisesta vaihtoehdosta mitään, joten olen lähiaikoina soittamassa ja tiedustelemassa aiheesta.

Viimeaikainen ahkera postailu johtuu siitä, että vietän todellakin tässä parin viikon syyslomaa/koeviikkoa. Sen jälkeen alkaa uusi jakso, joka on niin täynnä tekemistä että ihan hirvittää. Päivät lyhenevät ja valo vähenee eikä kuvaukselle enää riitä niin paljon aikaa. Viikonloput kuluvat lähinnä töitä tehden, joten silloinkin isompien ruokakokeilujen määrä jää pienemmäksi. Kohta alkaa kuitenkin lähes kokonaan vegaanisten ylioppilasjuhlien (kirjoitamme sekasyöjäpikkusiskoni kanssa samaan aikaan, ja hän vaatii katkarapuvoileipäkakkua sekä epävegaanista hello kitty -täytekakkua.....) valmistelu, ja sen etenemisestä tulen varmastikin raportoimaan enemmänkin.

P.S. Ystävällinen tarjoilijamme antoi minulle kysyttäessä luvan valokuvata, kunhan en kuvaa muita asiakkaita ilman heidän lupaansa.

Juhlan aihetta

2009-10-01T13:18:00.010+03:00

Veg'Arome toivottaa kaikille oikein maukasta kansainvälistä kasvisruokapäivää! Itselleni lokakuun ensimmäisen päivän juhla saapui melko nurkan takaa ja yllättäen, mutta onnekseni vietän rennon koeviikon johdosta vapaapäivää. Ehdin siis kokkailla perusnuudelihöttöä hienommin ja päädyinkin tekemään pitkästä aikaa seitania. Jotenkin kynnykseni ruveta seitanin tekoon on kovin korkea, vaikka loppujen lopuksi herkku valmistuu melko helposti. Nautin gourmetburgereista tutun seitanin tällä kertaa hyvän kauraleivän sekä rucola-omena-pekaanipähkinäsalaatin kanssa. Puolukkamehukin maistui vielä paremmalta ja juhlavammalta kuin yleensä viinilasista siemailtuna.

Seitanpihvit rucola-omena-pekaanipähkinäsalaatin kera
yhdelle hengelle

1-2 seitanpihviä
2 ohutta viipaletta tuoretta (kaura)leipää
kourallinen rucolaa
puolikas (suomalainen) punakeltainen omena
muutama pekaanipähkinä
puolukoita
oliiviöljyä
(valkoista) balsamicoa
suolaa
pippuria

Valmista seitan mielellään edellisenä iltana marinointiin asti. Anna marinoitua yön yli. Ruskista juuri ennen tarjoilua.

Pilko omena hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita rucola, omenasuikaleet ja pähkinät kulhossa. Lisää tilkka oliiviöljyä ja balsamicoa. Rouhi sekaan hieman suolaa ja pippuria. Kokoa salaatti, lämpimät seitanpihvit ja ohuet leipäviipaleet lautaselle. Koristele salaatti puolukoilla.

Kasvispiirakkaa

2009-09-30T17:01:00.003+03:00

Työkaverini Amandan aloitettua opiskelunsa leipurikondiittoriksi ja vaihdettuaan kokoaikaisesta osa-aikaiseksi työntekijäksi en ole nähnyt häntä niin usein kuin ennen. Kolikolla on kuitenkin aina kääntöpuolensa, ja saan todennäköisesti oppia Amandan kautta vielä monia asioita leipomisen ja konditorian alueilta. Kondiittoriksi kouluttautuminen olisi minulle suhteellisen turhaa, sillä vegaanista leipomista ei erityisemmin käsitellä alan suomalaisissa kouluissa. Haluaisin kuitenkin oppia esimerkiksi kehräämään sokeria ja tekemään suklaasta koristeita ja kaikkea muuta ihanaa.

Onneksi tulevassa koulussani - jos rahat riittävät sitten viiden vuoden päästä ja pääsen sisään - tullaan käsittelemään jonkin verran myös leipomista, muttei varmastikaan yhtä laajalti kuin kondiittorin koulutuksessa.

Amandan piti päästä evakkoon vanhempiensa luota juhlien takia, ja päätimme linnottautua keittiööni valmistamaan ruokaa ja juomaan hyvää viiniä. Kokeilimme vegaanistaa erään piirakkaohjeen, jonka hän oli oppinut koulussa. Tämä on ehkä paras piirakkapohja, jota olen koskaan syönyt!

Punajuuri-sinihomejuustopiirakka

150 g vehnäjauhoja
100 g tummansinistä Keijua
1 tl leivinjauhetta
50 g Tofuttin maustamatonta tuorejuustoa
50 g Sheesen Blue Style -soijajuustoa

noin 400 g tuoreita punajuuria
rypsiöljyä freesaamiseen
noin 1/3 kiekko Sheesen Blue Style -soijajuustoa
100 g Tofuttin maustamatonta tuorejuustoa
(suolaa ja pippuria)

Mittaa jauhot ja margariini. Nypi ne kulhossa tasaiseksi massaksi. Lisää joukkoon leivinjauhe sekä haarukalla notkistettu tuorejuusto. Raasta 50 g soijaajuustoa ja lisää sekin taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina halkaisijaltaan 25-30 cm kokoisen vuoan pohjalle ja reunoille.

Esilämmitä uuni 200°C.

Kuori punajuuret ja pilko ne pikkurillinpään kokoisiksi kuutioiksi. Freesaa/kuullota kuutioita kuumassa pannussa rypsiöljyssä, kunnes punajuuri pehmenee. Raasta Blue Style -soijajuusto ja sekoita tuorejuustoon. Lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria.

Levitä punajuurikuutiot tasaisesti piirakkapohjalle. Lusikoi tuorejuusto-juustoraasteseos punajuurten päälle ja levitä. Älä kuitenkaan sotke tuorejuustoa liiaksi punajuurten kanssa tai koko piirakastasi tulee vaaleanpunainen.

Paista 200°C uunissa keskitasolla puolisen tuntia tai kunnes piirakan reunat ovat kullanruskeat. Tarjoile hieman jäähtyneenä tai kylmänä rucolan tai yrttien kera. Pohja pysyy kylmänä todella hyvin koossa ja tämä piirakka maistuu ilman lämmittämistäkin oikein hyvin.

Teimme samalla pohjan ohjeella myös Chocochilin tyyliin parsakaali-savutofupiirakkaa, josta tuli myös erittäin hyvää.

Valkosuklainen puolukkajuustokakku

2009-09-30T12:03:00.003+03:00

Tämä postaus ei sisällä reseptiä, sillä tämä valkosuklainen puolukkajuustokakku on vielä kehitysvaiheessa. Varsinkin jälkiruokien kanssa joudun usein tekemään useampia kokeiluja ennen kuin saan lopputuloksesta sisäistä kondiittoriani miellyttävän. Kuvan yksilö on toinen kokeilu tästä kakusta, ja resepti vaatii vielä hiomista.

Saman kakun tekeminen yhä uudestaan joka kerta jollain tavalla epäonnistuen on turhauttavaa, mutta viimeisellä kerralla täydellisesti onnistunut rakenne ja makuyhdistelmät korvaavat kaikki kitkerät hampaidenkiristelyt ja kokeiluversioihin uponneet rahasummat.

Rahaa saa kulumaan vähemmän investoimalla pieniin kakkumuotteihin ja leivontavuokiin. Näin makuja, rakennetta ja paistoaikoja voi testailla käyttämättä omaisuuksia Tofuttiin ja agariin.

Reseptiä seuraa, kunhan saan tämän kakun jalostettua paremmaksi. Lähellä haluamaani lopputulosta ollaan jo.

P.S. Parin edellisen postauksen parempi kuvanlaatu ja mukavat taustablurraukset ovat koululta lainaamani kameran tuotosta. Seuraavana omalla ostoslistalla on uusi kamera ja ainakin 50mm f1.8 objektiivi, joka on uusi suuri rakkauteni.

Täydellinen tomaattikastike, II osa

2009-09-24T18:57:00.007+03:00

Edellisessä postauksessa lupasin antaa uusia ehdotuksia paprikaisen tomaattikastikkeen käyttöön. Tämä tarjoilutapa oli itseasiassa ensimmäinen, jonka kanssa pitkään haudutettua tomaattikastiketta tarjosin. Idean syntyjuuret sijoittuvat Etelä-Ranskaan viime kesälle. Reilimme oli taittumassa loppuaan kohden ja lepuutimme itseämme äitini ystävän kartanolla vuoristossa lähellä Nîmes´n kaupunkia. Emäntämme Ansku oli varannut meille ensimmäisiksi päiviksi valtavan määrän kikherneitä (jotka muuten maistuivat - yllättäen - niin kovin paljon paremmilta kuin täällä koto-Suomessa ja olivat ehkä 2 kertaa suurempia). Papusalaatin lisäksi päädyimme kokeilemaan tällaista pastaa.

Tomaattikastike voisi sopia myös pizzaan ketsupin sijasta, lasagneen tai pienempänä määränä jopa tofun tai seitanin marinadiksi.

Paprikainen tomaattikastike
capellinin ja pestomarinoitujen kikherneiden kera
4 hengelle

paprikaista tomaattikastiketta
capellini-pastaa tai spagettia

400g tölkki(luomu)kikherneitä
1 ruukkubasilikapuska
(muita yrttejä esimerkiksi oreganoa tai ruohosipulia)
noin 50 g pinjansiemeniä
pari ruokalusikallista oliiviöljyä
(Sheese Savustettu cheddar -soijajuustoa maun mukaan)
suolaa
pippuria

koristeluun pinjansiemeniä ja yrttejä

Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla. Pinjansiemenet palavat hyvin nopeasti alettuaan paahtua, joten pidä niitä koko ajan silmällä ja kääntele ahkerasti.

Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi yrtit, pinjansiemenet, oliiviöljy sekä raastettua soijajuusto. Lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. Valuta ja huuhtele kikherneet, sekoita peston joukkoon. Kikherneet voi käyttää joko heti tai antaa niiden marinoitua yön yli.

Keitä pasta pakkauksen ohjeiden mukaan al dente. Valuta ja sekoita joukkoon kuumennettu tomaattikastike. Nosta pasta keoiksi lautasille, ripottele päälle ja ympärille marinoituja kikherneitä. Koristele yrteillä ja pinjansiemenillä.

Täydellinen tomaattikastike, I osa

2009-09-23T08:47:00.006+03:00

Viime kesänä osallistuin Hesarin mansikkakakkukilpailuun, kuten olen useaan otteeseen jo tässäkin blogissa maininnut. Ystävien ja perheen tuki oli kilpailun aikana hyvin tärkeää, ja yhdeksi innokkaimmista kannustajistani nousi serkkuni Anna. Anna on asunut Yhdysvalloissa jo ties kuinka monta vuotta, enkä näe häntä tämän takia kovinkaan usein. Kultainen Anna oli kääntänyt ohjeeni englanniksi noin 50 ystävälleen, lähettänyt sen heille sähköpostiosoitteeni kera ja kehoittanut kokeilemaan ja kommentoimaan.

Annan ja hänen ihanan miehensä Jayesonin edellisestä vierailusta Suomeen oli vierähtänyt jo melkein kaksi vuotta heidän pienen esikoistyttönsä syntymän vuoksi. Jayesonilla on vuodessa ainoastaan kaksi viikkoa lomaa korkeasta asemastaan yrityksessään huolimatta, ja ne kuluvat joka vuosi Suomessa suvun kesämökeillä ja kaiken maailman kissanristiäisissä. Koko suku odottaa kihisten ja kuhisten saadakseen kestittää kauan poissaolleita vieraita, viettääkseen aikaa ja puhuakseen pitkän ajan ja etäisyyden umpeen. Koska perheeni asuu lähimpänä lentokenttää, olemme muodostuneet perinteiseksi viimeiseksi etapiksi ennen paluuta Jenkkeihin.

Anna oli niin innostunut mansikkakakustani, että vaatimalla vaati saada syödä sellaista Suomeen tultuaan. Jayeson oli ensimmäisellä vierailullaan Suomeen monta vuotta sitten syönyt koko elämänsä mansikkakakkukiintiön täyteen, joten osa kakuista syntyi itsepoimituista mustikoista.

Tämä postaus ei kuitenkaan liity mansikkakakkuun, vaan itse pääruokaan. Tulevana ravintolakokkina (kunhan pääsen alaa opiskelemaan) olen aina innoissani järjestämässä kaiken maailman ruokakestejä, ja sainkin vanhempani maaniteltua antamaan kaikki ohjat itselleni. Viimeinen illallinen muodostuikin odotettua suuremmaksi tapahtumaksi ja lopulta väänsin hiki hatussa kahden apulaisen kanssa kolmen ruokalajin vegaanista illallista 13 hengelle. Mutta se kannatti.

En kaikessa kiireessä ehtinyt kirjoittaa reseptiä ylös saatika kuvaamaan tuotoksiamme, mutta nyt viimein olen saanut senkin homman pois jaloista. Tähän minut innoitti kymmenen litran ämpärillinen suppilovahveroita, jonka sain rakkaan ystäväni isältä. Kiitos vielä Ari!

Menun pääruoka sai inspiraationsa Ravintola Kappelin eräästä annoksesta, jonka olen jalostanut vegaaniseksi ja itseni tyyliseksi. Voin suositella Kappelia lämpimästi myös vegaaneille. Palvelu toimii moitteettomasti, on ystävällistä ja sympaattista. Muokkasivat avuliaasti ateriamme vegaaniseksi ilman kummempia ihmettelyjä.

Pariloitua munakoisoa
paprikaisen tomaattikastikkeen ja sienirisoton kera
3-4 hengelle

Tomaattikastike

750g kypsiä tomaatteja
oliiviöjyä paistamiseen ja paprikoiden voiteluun
4 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
2 punaista paprikaa
kourallinen tuoretta oreganoa
1 rkl kuivattua rosmariinia
sokeria
puolikas kasvisliemikuutio (Reformi)

Esilämmitä uuni 200°C.

Poista valkosipulinkynsistä kuori painamalla niitä leikkuulautaa vasten kokkiveitsen lappeella. Kuori ja silppua mahdollisimman hienoksi.

Huuhtele tomaatit ja poista niistä kannat. Leikkaa pikkusormenpään kokoisiksi kuutikoiksi.

Poista paprikoista kannat ja siemenet kuitenkin niin, ettet halkaise paprikaa. Kaada toisen paprikan sisään reilusti oliiviöljyä, pyörittele niin että öljy levittyy paprikan sisään ja kaada ylimääräinen öljy toiseen paprikaan. Toista. Nosta paprikat avoin kantapuoli alaspäin leivinpaperoidulle uunipellille. Sivele myös ulkopintaan oliiviöljyä. Paahda paprikoita uunissa, kunnes niiden kuori alkaa tummua.

Paprikoiden paahtumisen aikana kuullota valkosipuleita kattilassa öljytilkassa. Lisää tomaatit ja puolikas liemikuutio sekä puoli kourallista oreganoa. Anna kastikkeen porista miedolla lämmöllä parisen tuntia silloin tällöin sekoitellen. Lisää tarvittaessa tilkka vettä, jos kastike tuntuu muuttuvan liian paksuksi.

Paprikoiden paahduttua nosta ne pieneen muovipussiin (esimerkiksi kaupan hedelmäpussiin) ja solmi pussi. Tämä helpottaa paprikoiden kuorimista. Anna paprikoiden jäähtyä ja irrota kuoret varovasti. Lisää paprikat kokonaisena tomaattikastikkeen joukkoon lopun oreganon kanssa. Sekoita kastike tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta sokerilla ja tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Sienirisotto

5 dl kasvislientä tai 5 dl vettä ja 1 kasvisliemikuutio (Reformi)
110 g hyvälaatuista, mielellään italialaista risottoriisiä
2 valkosipulinkynttä
1 dl soijaruokakermaa
25 dl soijajuustoa (Sheese Savustettu cheddar)
90 g tuoreita suppilovahveroita tai muita metsäsieniä
oliiviöljyä paistamiseen

Poista valkosipulinkynsistä kuori painamalla niitä leikkuulautaa vasten kokkiveitsen lappeella. Kuori ja silppua mahdollisimman hienoksi.

Silppua suppilovahverot pieneksi ja paista niitä oliiviöljyssä pannulla muutama minuutti kunnes ne alkavat luovuttaa nestettä. Siirrä odottamaan risoton valmistuksen ajaksi. Raasta soijajuusto valmiiksi hienoksi raasteeksi.

Kuumenna kasvisliemi tai kiehauta 5 dl vettä ja kasvisliemikuutio. Pidä neste lämpimänä koko risoton valmistuksen ajan.

Kuullota valkosipulia ja risottoriisiä kattilassa, kunnes riisi on hieman läpikuultavaa. Lisää nestettä niin, että riisi peittyy. Anna porista hiljalleen, kunnes lähes kaikki lisäämäsi kasvisliemi on imeytynyt. Jatka näin aina lisäten nestettä, kunnes puoli litraa on kulunut. Sekoita huolellisesti varsinkin veden ollessa melkein imeytynyt, ettei risotto pala pohjaan.

Testaa risoton kypsyys maistamalla. Risoton pitäisi olla pehmeän kermaista, muttei kuitenkaan puuromaista tai liian napakkaa. Lisää tarvittaessa vielä lisää vettä ja anna porista, jos risotto tuntuu liian napakalta. Lisää lopuksi joukkoon soijaruokakerma, juustoraaste sekä suppilovahverot. Sekoita hyvin.

Pariloidut munakoisot

1 (mielellään pitkä ja kapea) munakoiso
sormi- tai merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Poista munakoisosta kantaosa. Leikkaa munakoiso pitkittäin ohuiksi siivuiksi (2-5mm), 3 suikaletta per syöjä. Levitä suikaleet laakealle lautaselle tai muulle alustalle ja sirottele päälle suolaa. Itketä munakoisoja näin kunnes niistä on vapautunut nestettä ja ne tuntuvat pehmeiltä. Huuhtele munakoisot ylimääräisestä suolasta lämpimällä vedellä.

Pariloi munakoisoviipaleet grillissä tai paista niitä kuumalla pannulla. Kauniimman kuvion saat parilan avulla, mutta tavallinen paistinpannukin käy. Mausta mustapippurilla.

Annoksen kokoaminen
yrttejä (esim oreganoa ja ruohosipulia) koristeluun

Levitä laakealle lautaselle ohut ympyrä lämmintä tomaattikastiketta. Kokoa ympyrän keskelle keko sienirisottoa. Revi annoksen päälle tuoretta oreganoa tai muita pienilehtisiä yrttejä. Nosta keon päälle kolme munakoisoviipaletta, koristele vielä ruohosipulilla.

Täydellisen tomaattikastikkeen salaisuus piilee kypsissä tomaateissa ja hyvin pitkässä haudutuksessa. Tomaatteja ei tarvitse edes kuoria, kun ne saavat porista hiljalleen monen tunnin ajan. Seuraavassa postauksessa valotan muita tapoja tarjoilla tätä nimenomaista kastiketta.

Peruscouscoussalaatti

2009-09-09T18:30:00.006+03:00

Couscoussalaatti valmistuu aina yhtä helposti ja on silti niin hyvää. Olin niin innoissani kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla että unohdin kokonaan ostaa jotain proteiinipitoista hypistellessäni erilaisia paprikoita ja tomaatteja. Tähän salaattiin sopisivat hyvin erilaiset pavut marinoituna tai sellaisenaan, tofu tai jopa seitan. Salaattia kannattaa kerralla tehdä reilummin, sillä se säilyy hyvin jääkaapissa ja maustuu vain entisestään.

Couscoussalaatti on siitäkin erittäin helppoa ruokaa, että siihen voi periaatteessa sekoittaa melkein mitä tahansa. Kauden kasvikset yhdistettynä papuihin ja couscousiin on toimivaa ja maistuvaa arkiruokaa, mutta sopii myös juhliin esimerkiksi noutopöytään tai lisäkkeeksi. Couscoussalaattin voi tehdä vaikkapa näin:

Couscoussalaatti
yhdelle hengelle moneksi päiväksi tai noin neljälle hengelle

puolikas pienestä kukkakaalista
yksi porkkana

2 dl täysjyväcouscousia
2 dl kukkakaalin ja porkkanan keitinvettä

puolikas punaista paprikaa
muutama punainen ja keltainen kirsikkatomaatti
tummia viinirypäleitä
peukalon pään kokoinen pala inkivääriä
pekaanipähkinöitä
yhden limen mehu
(chilimarinoituja valkosipulinkynsiä)
(tammenlehti)salaattia tai yrttejä
esimerkiksi korianteria tai salviaa

3 rkl oliiviöljyä
loraus soijakastiketta ja miriniä

suolaa
valkopippuria
mustapippuria

Poista kukkakaalista lehdet ja kova kantaosa sekä huonot kohdat. Irrottele "kukinnot" varresta pieninä paloina. Kuori porkkana ja leikkaa se poikittain ympyränmuotoisiksi suikaleiksi.

Kiehauta vesi kukkakaalille ja porkkanoille. Lisää kukkakaali ja porkkana ja anna kiehua muutama minuutti. Kasvikset saavat jäädä hivenen napakoiksi. Mittaa toiseen kattilaan tai kulhoon 2 dl couscousia ja 2 dl kasvisten keitinlientä. Peitä kannella ja anna couscousin turvota.

Poista paprikasta siemenet ja suikaloi se pieniksi paloiksi. Leikkaa kirsikkatomaatit ja viinirypäleet poikittain ympyränmuotoisiksi siivuiksi. Siivuta pekaanipähkinät.

Kuori inkivääri ja leikkaa se hyvin ohuiksi suikaleiksi. Couscousin turvottua sekoita siihen oliiviöljy, soijakastike ja mirin sekä limen mehu. Revi salaatinlehdet tai yrtit pienemmäksi. Sekoita kaikki ainekset suuressa kulhossa ja mausta. Jos teet salaattia suuremman määrän jääkaappiin, lisää salaatinlehdet aina vasta juuri ennen tarjoilua.

Koristele ohuilla limesuikaleilla, kokonaisilla pekaanipähkinöillä ja tummilla viinirypäleillä.

Gourmetburgerit

2009-08-26T19:20:00.008+03:00

Iltayöstä baarista tai muuten vain yöstä kotoa palatessa ilmassa leijuu usein tunnelmaan sopiva huumaava burgerikojujen tuoksu. Vegaaninakin voin nauttia tästä ihanan syntisestä roskaruoan tuoksusta, joka kaikesta epäterveellisyydestään ja eläinpitoisuudestaan huolimatta nostattaa aina veden kielelle. Viime aikoina tuoksu on tunkeutunut myös kotiini ikkunasta alakerrassa sijaitsevan ravintolan keittiöstä. Ravintola Kuu ei ehkä ole verrattavissa burgerikojuun tai nakkikioskiin, mutta tuoksu on silti - vielä omalla gourmeella tavallaan - samoilta seuduilta kotoisin.

Idea vegaanisiin gourmetburgereihin ei kuitenkaan lähtenyt näistä aamuöisistä, rakkojalkaisina taivalletuista retkistä, vaan Interrail-reissulla kehittyneestä kansainvälisestä vertailusta vegeburgereiden välillä. Oikeastaan kansainvälisenä nimenä sarjassa tällä hetkellä kilpailee ainoastaan La Victoire Suprême du Cœur, jota voin suositella erittäin lämpimästi jokaiselle Pariisiin matkaa suunnittelevalle. Burgeri oli molempina iltoina hintansa väärti, mutta jotain puuttui.

Arviointikumppanini kanssa olemme maistelleet burgerit myös edesmenneessä Veganissimossa. Viimeisellä vierallulla listalta tarttui omalle lautaselle Jättiburgerannos kun taas kumppani päätyi Tofu-ananasburgeriannokseen variaation maksimoimiseksi. Molemmat burgerit olivat maistuvia, vaikkakin tofu-ananasburgerin lisukkeena olleet juurestikut olivat kaikessa massiivisuudessaan melko suuri pettymys.

Parhaimmat makunautinnot ravintolassa on tähän mennessä tuottanut Helsingin Vaasankadun Vegemesta. Allekirjoittanut on syvästi rakastunut Vegan Schnitzeliin. Siinä on vain kaikki kohdallaan, burgeri ilman sen suurempia kikkailuja.

Kulinaristi kuitenkin kaipasi valkoisia liinoja ja gourmettia. Koska ravintolat eivät saaneet burgerinnostustamme tyydytettyä, päädyimme väkertämään burgerit itse. Ja voittaja löytyi.

Gourmetburgerit

Seitanpihvit
(mukailtu Chocochilin ohjeesta)
2 1/2 dl gluteenijauhoja
1 1/4 dl gramjauhoja
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl soijakastiketta
1 1/4 - 1 1/2 dl vettä

marinadi
200g paseerattua tomaattia
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
2-3 valkosipulin kynttä
soijakastiketta
savupaprikajauhetta
pippuria
puolisen desiä öljyä
1 limen mehu

keittämiseen
1- 1 1/2 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
soijakastiketta
balsamicoa

Sekoita gluteenijauho, gramjauho ja savupaprikajauhe tasaiseksi seokseksi. Lisää soijakastike ja vesi. Vaivaa muutama minuutti kunnes massa tuntuu kiinteältä ja tasaisesti sekoittuneelta. Muotoile halkaisijaltaan noin 8 cm paksuksi pötköksi ja leikkaa se sentin paksuisiksi viipaleiksi. Pieniä cocktailburgereita varten voit tehdä osasta pihveistä pienempiä, halkaisijaltaan noin 4 cm.

Kiehauta vesi, lisää kasvisliemikuutiot ja soijakastike sekä balsamico. Lisää seitanpalat ja keitä puolisen tuntia.

Valmista marinadi seitanin kiehumisen aikana. Kuori inkivääri ja valkosipuli ja leikkaa ne mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään. Maista, ja lisää mausteita mielesi mukaan.

Anna seitanpalojen jäähtyä hetki, painele niitä keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla ja upota marinadiin. Anna makujen imeytyä yön yli jääkaapissa.

Hampurilaissämpylät
4 isoa ja useita pieniä tai 5-6 isoa
(mukailtu Glorian ruoka&viini -lehden 4/2009 ohjeesta)

Juuri
3 dl vettä
1/2 pkt tuorehiivaa
2 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Taikina
tilkka vettä
5-7 dl vehnäjauhoja
(1 dl vehnäleseitä)

Sekoita hiiva, sokeri ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Anna juuren levätä liinan alla ainakin puoli tuntia, mielellään kauemmin. Juuren tulisi kuplia voimakkaasti ollessaan valmista.

Juuren ollessa valmista lisää osa taikinan jauhoista ja tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput jauhot ja vehnäleseet vähitellen. Alusta taikina kimmoisaksi. Älä lisää liikaa jauhoja, ettei sämpylöistä tule kovia. Taikinan tulisi irrota itsestään kulhon reunoista ja tuntua kiinteältä, mutta silti pehmeältä.

Kaada taikina jauhotetulle työpöydälle ja jaa se osiin. Pieniä cocktailhampurilaisia varten pyörittele golfpallon kokoisia palloja, perusburgereita varten kämmeneen menevä sämpylä lienee sopivan kokoinen. Ota sämpylöitä tehdessäsi huomioon myös seitanpihviesi koko.

Anna sämpylöiden kohota vähintään tunnin. Mitä kauemmin, sen parempi. Voit kohoamisen aikana valmistaa juurestikut ja paistaa seitanpihvit valmiiksi.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Paremmat juurestikut
muutama porkkana
1 palsternakka
puolikas juuriselleri
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
tuoretta timjamia

Kuori juurekset. Leikkaa ne kapeiksi, noin 10 cm pitkiksi tikuiksi. Levitä juurestikut tasaisesti leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja sivele kevyesti oliiviöljyllä. Ripottele päälle suolaa ja vastarouhittua pippuria sekä riivittyjä timjamin lehtiä.

Paista juurestikkuja 200 asteisessa uunissa, kunnes niiden päät alkavat hivenen tummua ja ne tuntuvat pehmeiltä. Kääntele juurestikkuja kerran tai pari paiston aikana. Tarjoa leivinpaperista tehdyistä taskuista muutamalla timjaminoksalla koristettuna. Rouhi päälle tarpeen vaatiessa ja makusi mukaan lisää mustapippuria ja suolaa.

Burgerien kokoaminen

Paista seitanpihvit joko pannulla tai grillissä. Pidä lämpimänä grillissä tai folioon käärittynä.
Gourmetburgereita varten tarvitset pihvien ja sämpylöiden lisäksi:

suuria tomaatteja ohuiksi siivuiksi leikattuna
(kevät)sipulia ohuiksi siivuiksi/renkaiksi leikattuna
munakoisosiivuja, jotka on itketettyä suolalla, huuhdeltu ja paistettu grillissä/pannulla pehmeiksi
vesikrassia
paseerattua tomaattia tai hyvälaatuista ketsuppia
Felixin sinappi-kurkkusalaattia
paahdettua sipulia (rouheena)

Kokoa burgeri haluamassasi järjestyksessä. Nauti kylmän juoman ja juurestikkujen kanssa. Cocktailkokoiset burgerit ovat omiaan pieniksi suupaloiksi juhliin.

Nämä burgerit upposivat myös sekasyöjäperheeseeni ja meinasimme jäädä itse ilman. Lihan nimeen vannova isänikin meinasi viedä lapsensa hampurilaisen ihan pokkana, niin hyvää kuulemma oli. Suosittelen!

P.S. Gourmetburgeritkin saa syödä käsin!

Äidin maailman parhaat vegepuustit

2009-07-27T09:09:00.003+03:00

Jos jotain jäin äitini keitoksista kaipaamaan vegaaniksi ryhtymisen jälkeen, oli se ehdottomasti hänen korvapuustinsa. Äitini on leiponut puusteja ammoisista ajoista lähtien, ja hänestä on kehittynyt todellinen pullamaakari. Monta Ullan pullaa on uponnut omaan ja varsinkin isäni vatsaan aikojen saatossa.

Sitten eräänä päivänä äitini ilmoitti haluavansa tehdä minulle vegaanisia korvapuusteja. Olin otettu, sillä hän oli pitkään ollut melko pelokas vegaaniruokien kokeilemisen suhteen. Ehkä epäonnistumisen pelko esti häntä leikittelemästä. Varoitin häntä innostumasta liikaa, sillä vegaaninen leipominen on kuitenkin jonkin verran erilaista.

Seuraavalla kerralla vanhempieni luokse saapuessani minua odotti jo ulko-ovella asti huumaava pullan tuoksu. Lapsuushan siinä palasi mieleen ja kipitin vesi kielelle kihoten keittiöön.

Äiti oli hyvin innoissaan: pullat olivat onnistuneet yli odotusten ja jopa isäni oli kehunut niitä hurjasti. Olivat kuulemma jopa parempia kuin perinteiset, kuohkeita ja sopivalla tavalla makeampia.

Tämä resepti on äitini käsialaa, mutta haluan jakaa sen muiden kanssapiipertäjien kanssa.

Maailman parhaat vegepuustit

5 dl soijamaitoa
2 dl soijajauhoa
2 dl sokeria
1 rkl kaardemummaa
1 tl suolaa
2 ps Sunnuntai-kuivahiivaa
13 dl Sunnuntai-erikoisvehnäjauhoja
1 1/2 dl tummansinistä Keijua

täyte:
tummansinistä Keijua
kanelia
sokeria

voiteluun:
soijamaitoa
päälle raesokeria

Sekoita reilusti kädenlämpöiseen maitoon sokeri, kaardemumma ja suola sekä lopuksi soijajauho. Vispilöi taikinaseokseen osa jauhoista, joihin olet sekoittanut kuivahiivan. Lisää jauhoja vähitellen samalla sekoittaen. Lisättyäsi melkein kaikki jauhot, sekoita joukkoon sulatettu margariini.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi. Anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä (ei vetoisessa) paikassa noin 40 minuuttia eli kaksinkertaiseksi.

Vaivaa kohotetusta taikinasta ilmakuplat pois. Kauli taikinasta suorakaiteen muotoinen levy, levitä päälle margariinia, kanelia ja sokeria. Rullaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä palasia, jotka ovat kärjestä leikatun kolmion mallisia. Nosta palat pystyyn siten, että kapea kärki on ylöspäin ja paina sitä etusormilla niin, että keskiosa painuu ja sivut pullistuvat.

Laita uuni lämpeämään 225°C asteeseen. Asettele pullat riveihin uunipellille leivinpaperin päälle ja anna kohota 30 minuuttia. Älä laita pullia liian lähekkäin, sillä ne paistuvat muuten kiinni toisiinsa. Voitele soijamaidolla. Ripottele pinnalle runsaasti sokeria ja paista uunin keskitasolla 10-15 minuuttia.

Viimeisen kuvan on kuvannut ystäväni Amir Arisson, jonka vegeruokablogi ja valokuvablogi kannattaa ehdottomasti pistää korvan taakse.

Ylpeyden aiheita

2009-07-22T11:37:00.009+03:00

Osallistuin pari postausta sitten nähdyllä mansikkakakulla Hesarin mansikkakakkukilpailuun. Hyvän alkurynnistyksen jälkeen jäin "vasta" neljänneksi. Harmittaa tietysti, mutta voin silti sanoa olevani ylpeä sijoituksesta. Yhdeksäntoistavuotiaalle, ensimmäistä kertaa minkäänlaiseen ruokaan liittyvään kilpailuun osallistuvalle tulevalle keittiömestarille neljäs sijoitus yli viidenkymmenen kakun joukossa on ehdottomasti hyvä suoritus. Varsinkin, jos voittanutta kakkua oli kehitelty monen vuoden ajan ja minä keksin oman reseptini kilpailureseptien viimeisen palautuspäivän aamuna kakkua tehdessäni!

Onnea voittaneille minun puolestani.

Vegaanina oli surullista seurata kilpailuun liittyneeseen artikkeen ilmaantunutta keskustelua. On hämmentävää, miten paljon ihmiset edelleen kummeksuvat ja jopa pelkäävät kasvisyöntiä. Olen omalta osaltani myös saanut paljon ihmetteleviä kommentteja osakseni. No eikö sitä nyt välillä voi syödä lihaa? Eikö tuo ole vähän niuhotusta, ettei edes maitotuotteita tai kananmunia? Eihän niitä lehmiä tai kanoja edes tapeta siellä, niin mikset muka voi syödä?

Perheeni ei aluksi edes suostunut syömään vegaaniruokiani kuten tofua tai muita kummallisuuksia. "Eihän me nyt, me voidaan syödä tätä meidän ruokaa niin tee sinä omasi." En todellakaan ymmärrä, mistä tämä syvälle juurtunut pelko juontaa juurensa. Ikään kuin kasvissyönti loukkaisi jotain pyhää koodistoa, johon on kirjoitettu kaiken "kunnon ruuan" sisältävän vähintään jotain eläinperäistä. Sehän on ihan pupunruokaa muuten, tuollaista porkkananpureskelua ja itujennatustelua.

Onneksi meidän perheessä asiat ovat nykyään toisin. Äitini on siirtynyt hyvin paljon kasvisruokavalion suuntaan, ja hän puhuu välillä vegaaniksi ryhtymisestä. En usko sen koskaan tapahtuvan, mutta olen tyytyväinen hänen innostuksestaan. Äitini leipoo maailman parhaat vegaaniset korvapuustit. Siskoni juo nykyään soijamaitoa ja käyttää myös tofua jonkin verran.

Minulla on myös ollut muita ylpeyden aiheita. Kesäkuun lopussa pidetty Helsinki Pride 2009 keräsi melkein 4000 osallistujaa ja puistojuhla vilisi iloista sateenkaarikansaa. Olin valmistanut sekasyöjäkaveriporukallemme vegaanisen picknickin ja sain jopa vannoutuneelta lihapiirakkaihmiseltä kehuja ruoistani.

Tämä ohje on muunneltu versio Tofu for Two -blogin Chocolate Red Wine Cookies -ohjeesta. Olen tehnyt tuon ohjeen pohjalta keksejä monen monituista kertaa ja ne ovat aina yhtä suussasulavia. Kyseisestä blogista löytyy muutenkin todella inspiroivia juttuja, ja se kuuluu päivittäisen blogitsekkaukseni listalle erittäin oikeutetusti.

Venuksennännikeksit
noin 20 keksiä

1 1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl vaaleaa rommia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2/3 tl ruokasoodaa
2/3 tl suolaa
ripaus vaniljasokeria
1 dl (maapähkinä)öljyä
20 palaa tummaa suklaata keksien täyttämiseen

tomusokeria
tilkka vettä

Lämmitä uuni 175°C.

Sekoita keskenään tumma siirappi, vaalea rommia ja (maapähkinä)öljy tasaiseksi seokseksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, sooda, suola ja vaniljasokeri.

Yhdistä märät ja kuivat aineet tasaiseksi massaksi. Jos seos tuntuu liian märältä ja tarttuu käsiin, lisää hieman jauhoja. Pyörittele massasta palloja ja sulje jokaisen sisään pala suklaata. Litistä palloja hieman ja nipistä keskelle pieni kohouma.

Paista keksejä kunnes ne kiinteytyvät hiukan ja alkavat halkeilla hieman.

Sekoita pienessä kulhossa tomusokerista ja vedestä kiinteähkö tahna. Tahnan tulee muodostaa kiinteä täplä keksin kohoumaan jäähtynyttä keksiä siihen kastettaessa. Jos tahna tuntuu liian kiinteältä, lisää varovasti pieni määrä vettä.

Toisenlainen mansikkakakku

2009-07-01T14:08:00.010+03:00

Osallistuin tällä ohjeella Hesarin "Suomen paras mansikkakakku" -kilpailuun. Saa nähdä, mitä kansa tykkää tästä vähän erilaisesta kakusta! Perheelle se ainakin maistui hyvin.

Toisenlainen mansikkakakku

Pohja:
200g tummansinistä Keijua
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoa
2 dl perunajauhoa
3 tl ruokasoodaa
yhden verigreipin mehu
1 tl vaniljasokeria

kostutukseen:
yhden verigreipin mehu
konjakkia

1. kerros:
vajaa litra mansikoita

2. kerros:
200g tummansinistä Keijua
2 dl tomusokeria
1 purkki maustamatonta Tofuttia
(1 tl tomusokeria)

3. kerros:
2 dl hyvälaatuista mansikkamehua (esimerkiksi Meritalon suomalaista mansikkamehua)
2 dl vettä
3 rkl agar agar -hiutaleita

koristeluun:
puolisen litraa mansikoita
kourallinen hasselpähkinöitä
minttua ja/tai sitruunamelissaa

Valmista kakku mielellään edellisenä päivänä pintakoristeluja lukuunottamatta, jotta se kiinteytyy mukavasti ja maut sulautuvat hivenen yhteen.

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Voitele halkaisijaltaan 24 cm irtopohjainen ympyrävuoka.

Vatkaa sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi tummansininen Keiju ja sokeri. Sekoita toisessa astiassa vehnäjauhot, perunajauhot ja ruokasooda. Siivilöi kerrallaan noin kolmasosa jauhoista rasva-sokeri -vaahtoon edelleen sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää verigreipin mehu ja vaniljasokeri ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja tasoita pinta lastalla. Paista uunin alatasolla kunnes kakku on kullanruskea eikä pintaan pistettyyn hammastikkuun tartu enää taikinaa.

Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista. Viipaloi odotellessa vajaa litra mansikoita ohuehkoiksi suikaleiksi ensimmäistä kerrosta varten.

Kakun jäähdyttyä sekoita verigreipin mehu ja sopiva loraus konjakkia. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan (kakku saattaa murentua helposti, mutta se kiinteytyy uudestaan jääkaapissa). Nosta ylimmäinen osa alimmaiseksi tarjoiluastialle ja kostuta levy verigreippimehu-konjakki -seoksella. Levitä levyn pinnalle tasainen mansikkaviipalekerros. Saat mansikat ja seuraavien kerrosten täytteet levitettyä tasaisemmin, jos pidät koko täyttämisen ajan kakun ympärilla irtopohjavuoan kiristettyä reunaosaa. Siirrä kakku jääkaappiin toisen kerroksen täytteen valmistamisen ajaksi.

Vatkaa keskenään tummansininen Keiju ja tomusokeri valkoiseksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon purkillinen Tofuttia ja tarvittaessa (jos makeus ei tunnu riittävältä) teelusikallinen vaniljasokeria.

Nosta toinen levy mansikkakerroksen päälle ja kostuta se verigreippimehu-konjakki -seoksella. Levitä noin kaksi kolmasosaa vaahdosta kakkulevyn päälle tasaiseksi puolen sentin kerrokseksi lastaa avuksi käyttäen. Säästä loput vaahdosta kakun kuorruttamiseen. Nosta kolmas kakkulevy vaahdon päälle ja kostuta se. Siirrä sekä kakku että ylijäänyt vaahto jääkaappiin.

Sekoita pienessä kattilassa mansikkamehu, vesi ja agar agar -hiutaleet. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoittaen 3-5 minuuttia tai pakkauksen ohjeiden mukaan. Nosta kattila levyltä ja anna seoksen jäähtyä. Odota, kunnes seos alkaa hivenen hyytyä ja kaada se sitten tasaiseksi kerrokseksi kolmannen kakkulevyn päälle.

Anna kakun olla jääkaapissa mielellään yön yli tai kunnes kiille on hyytynyt kokonaan.

Levitä kiillekerroksen päälle loput rasva-sokeri -vaahdosta. Älä kuorruta kakun reunoja: anna kerroksellisuuden jäädä näkymään! Koristele kakku hasselpähkinärenkaalla, jonka sisään teet viipaloiduista ja pienistä kokonaisista mansikoista keon. Lisää vielä kekoon renkaan ulkopuolelle mintun ja/tai sitruunamelissan lehtiä.