Prinsessoja, prinsessoja

Vanhempani suhtautuivat aluksi vegaanisuuteeni vasta itsenäistyneen tyttärensä hulluna päähänpistona. He eivät tienneet asiasta mitään ja siksi pelkäsivät sitä: oli helpompi pyöritellä päätään kuin istua koneelle ja naputtaa Googleen "vegaanisuus".

Onhan se kummallista, että tytär ensin selittää, kuinka täydellinen absoluuttisuus minkään asian suhteen ei ole järkevää, ja kuukauden päästä ilmoittaa olevansa vegaani. Vetoan ailahtelevaiseen nuoreen mieleeni ja olen tyytyväinen päätökseeni - ennen kaikkea siihen, että elän edelleen tämän hullun päähänpistoni mukaan ja voin paremmin kuin koskaan.

Olen kuitenkin annos annokselta saanut kääntää vanhempieni mielipiteitä ruokavaliostani ja kasviperäisen ruoan mausta. Onneksi vanhempani ovat aina luottaneet minuun ja arvostaneet tekemisiäni, ja olenkin saanut aina heidän luona vieraillessani raahata vanhempieni laskuun kaupasta vaikka kuinka monta kassillista ties mietä hupsuja vegaaniasioita ja loihtia niistä tuoksuvia, maistuvia ja näyttäviä herkkuja.


Seitania olen ehtinyt mainostaa heille jo monet kerrat. Gluteenijauhoa ei valitettavasti saa heidän lähialueeltaan tietääkseni mistään, ja olenkin jo monesti unohtanut sujauttaa pussin pyöränkoriin muiden tarvikkeiden sekaan. Tällä kertaa sain kuitenkin koottua itseni muistamaan kaiken tarpeellisen ja pääsin tutustuttamaan vanhempani tähän herkkuun.


Seitania kasvissienihöystön
ja sitruunariisin kera
4 hengelle

2-3 seitanpihviä per syöjä

Kasvissienihöystö
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
puolikas munakoiso
puolikas kesäkurpitsa
1/3 fenkoli
n. 100 g siitakesieniä tai metsäsieniä kuten suppilovahveroita
oliiviöljyä
puolikas ruukku lipstikkaa
1/3 ruukku basilikaa
kuivattua timjamia
soijakastiketta
seesamiöljyä
mustapippuria

basmatiriisiä pakkauksen ohjeiden mukaan neljälle hengelle keitettynä
sitruunalla maustettua oliiviöljyä
suolaa

puolikas ruukku lipstikkaa
2/3 ruukku basilikaa


Keitä riisi joko valmiiksi etukäteen tai muita annoksen osia tehdessäsi. Leikkaa paistamattomat, marinoidut seitanpihvit ohuiksi suikaleiksi (noin 3 suikaletta per pihvi) ja jätä ne odottamaan kasvishöystön valmistumista.

Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet laakealle lautaselle tai vadille, sirottele päälle reilusi suolaa ja anna itkeä muiden kasvisten valmistamisen ajan. Käännä välillä ja lisää suolaa myös tosielle puolelle. Silppua sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuutioi kesäkurpitsa ja fenkoli. Leikkaa siitakesienet ohuiksi viipaleiksi.

Kun munakoison rakenne on pehmennyt eli se on itkenyt tarpeeksi, huuhtele palat reilulla juoksevalla vedellä. Kuutioi kuten kesäkurpitsa. Kuumenna oliiviöljy (korkeareunaisessa) paistinpannussa. Lisää valkosipuli ja punasipuli ja vähennä hieman lämpöä, etteivät sipulit kärähdä. Kuullota sipuleita kunnes ne ovat aavistuksen läpikuultavia. Lisää joukkoon ensin fenkoli ja hetken kuullotettuasi munakoiso, kesäkurpitsa ja sienet. Revi sekaan basilikaa ja lipstikkaa - säästä osa ja lisää vasta juuri ennen höystön valmistumista. Mausta kuivatulla timjamilla, soijakastikkeella, seesamiöljyllä ja mustapippurilla. Paista vihanneksia matalalla lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet - älä kuitenkaan ylikypsytä niitä! Lisää joukkoon loput yrtit ja sekoittele vielä hetki. (Huom! ohjeen lopussa olevat yrtit on tarkoitettu tuoreena höystön päälle revittäviksi juuri ennen tarjoilua: älä sekoita niitä vielä tässä vaiheessa vihanneksiin!)

Paista seitanpihvitsuikaleet rapeiksi pannulla.

Mausta keitetty riisi suolalla ja sitruunalla maustetulla oliiviöljyllä. Nosta lautasille puoliympyrän muotoinen keko riisiä ja sitä vastaan puoliympyrän muotoinen keko kasvissienihöystöä. Revi keskelle lipstikkaa ja basilikaa. Nostele seitanpihvisuikaleet annoksen päälle ja korista lipstikalla.




Jälkiruuaksi tarjosin perheelleni vegaanisia prinsessakakkuja hieman modernisoidummassa muodossa. Prinsessakakkujen teko on ollut listallani jo lukion alusta lähtien: rakastettava ruotsinopettajamme Magister Skyttä rakastaa princess tortea yli kaiken ja muistaakin joka välissä muistuttaa, että hänelle saa aina leipoa kakkuja. Innostukseni princess torten leipomiseen nosti uudelleen ajankohtaiseksi jokunen aika sitten löytämäni My Tartelette -blogi, jonka kakkuohjeet ovat kuvineen niin suussasulavia, etten malttaisi pitää sormiani saatika silmiäni niistä erossa. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus kokeilla vegaanistaa Helenin Dodos Torte. Sitä ennen tarvitsen kuitenkin kauan havittelemani sokerilämpötilamittarin. Joululahja, ehkä?


En ole muistaakseni käyttänyt marsipaania ikinä missään, joten kakuista tuli hyvin kotikutoisen näköisiä. Sitähän ne toki olivatkin, mutta olisin toivonut tasaisempaa lopputulosta. Myös kakkulevyni hieman epäonnistui. Maku oli kuitenkin erinomainen ja sain kakun lopulta kootuksi pakastimen ja kärsivällisyyden avulla. Maustoin ja värjäsin marsipaanin muuten osittain matcha-teejauheella, mikä toi väriin kauniin murretun sävyn ja makuun pientä ekstraa! Seuraavalla kerralla lisään jauhetta enemmän intensiivisemmän maun takaamiseksi. Silloin saatte myös reseptin näille herkuille, sillä tätä(kin) pitää vielä hioa.

Isänpäivää

Perheessäni syntymä-, nimi-, isän- ja äitienpäivien kaava on ollut lapsuudestani asti sama: aamulla päivänsankari nukkuu pitkään - ellei kyseessä ole arkipäivä - muiden valmistaessa hänelle hienon aamiaisen tuorepuristettuine mehuineen ja vastapaistettuine muffineineen. Aikaisemmin aamiainen tarjoiltiin tarjottimella sänkyyn lahjojen kera, mutta nykyään olemme tyytyneet kattamaan herkut pöytään ja noutamaan sankarin laulun ja halausten kera antimien ääreen.



Perheen perinteet ovat aina olleet minulle tärkeitä ja tulevat toivottavasti olemaan vastakin. Odotan innolla tulevaa joulua, sillä vasta yhden vegaanisen joulun viettäneenä en ole ehtinyt muodostamaan sen kummempia tapoja tai lempiruokia juhlapyhiksi.

Isänpäivän perinteisen aamiaismenumme vegaanistaminen ei onneksi ole kovin vaikeaa. Suurin kiitos tästä kuuluu Danonen valmiscroissant-taikinalle, joka sattuu olemaan vegaanista. Tätä valmistaikinaa on käytetty perheessämme jo ennen allekirjoittaneen vegaanistumista, ja oli ilo huomata sen käytön olevan mahdollista myös jatkossa.

Aamuinen menu koostui kokonaisuudessaan

vegaanisista croissanteista
jouluisilla mausteilla, itsetehdyllä musta-aronia marja -hillolla sekä suklaalla maustetuista muffineista
kirsikkatomaateista
omenasuikaleista
teestä/kahvista
sekä edelliseltä illalta jääneestä kuohuviinistä

Valitettavasti en pysty nyt juuri jakamaan reseptejä mistään päivän herkuista. Muffinit äitini muunsi vegaanisiksi jonkin jauhopussin kyljen ohjeesta, päivälliselle tehty keitto taisi olla tv-kokkiohjelman perua. Erinomainen bataattichilikeitto syötiin itseleivottujen sämpylöiden kera pistaasipähkinöillä, basilikalla ja kauraruokakermalla höystettynä. Pääruokana tämän tyylinen annoskokonaisuus: seitanin tilalla tarjottiin tofua allekirjoittaneen mokan takia - unohdin ostaa gluteenijauhoa - ja annos sai uutta ilmettä paprikasalsasta.

En malta odottaa, että vanhempani saavat keittioremonttinsa käyntiin ja pääsen äitini kanssa valitsemaan heille uutta juhla-astiastoa. Äitini pitää kovasti Villeroy&Bochin astioista, ja heidän vanha juhla-astiastonsa onkin jo lopetettua Villeroy-tuotantoa. Uudemmista mallistoista esimerkiksi Arden Lane, Gray Pearl ja Ivoire saattaisivat näin nopealla vilkaisulla miellyttää sekä äitini että omaani visuaalista silmää.

Vohvelikahvila

Tampereella käyminen on aina ilo. Pääkaupunkiseudulla lapsesta asti asuneena olen kasvanut varsin Helsinki-keskeiseksi, enkä kovin helposti muuttaisi muualle päin Suomea asumaan. Tampere on kuitenkin poikkeus. Jos mahdollinen tuleva kouluni ei sijaitsisi Helsingissä, voisin hyvinkin suunnitella asuvani Tampereella.


Veganissimon valitettavan konkurssin myötä Tampereen ykkösruokapaikka ainakin itselleni jäi avoimeksi. En ole testannut kehuttua Gopalia, mutta se on seuraavalla reissulla luvassa. Aivan sokkona ei tarvinnut kuitenkin tälläkään reissulla ympäri kaupunkia kävellä, sillä jo perinteeksi muodostunut käynti "Tampereen pienimmässä kivitalossa" sijaitsevassa Vohvelikahvilassa oli taas junalipun arvoinen.


Vohvelikahvila sijaitsee pienin kävelymatkan päässä Tampereen rautatieasemasta mukavan rauhallisella alueella. Ojakadulla on mukavanoloisia liikkeitä vintagekukkakaupasta muihin kahviloihin ja se henkii Vohvelikahvilan nettisivujen mukaan "keskieurooppalaista tunnelmaa ja elämänmenoa". Ehkä hieman liioittelua, mutta sympaattinen tämä pieni kadunpätkä on joka tapauksessa.

Kahvila on sisältä hyvin kodikas raitatapetteineen ja pienine pyöreine pöytineen. Seinille on ripustettu vaihtuva taidenäyttely, nurkkaa koristaa lapsiperheiden suosiossa oleva pehmeän pullea sohvaryhmä.

Ja ne vohvelit. Vegaanisen vohvelilistan saa pyytämällä tiskin alta - koko listasta ei ole mainintaa nettisivuilla tai kahvilassa sisällä, joten paikka taitaa haluta pitää vegeleiman poissa oveltaan. Vegaaneille on vaihtoehtona ainakin omenavohveli (pähkinärouhetta sekä vohveliin paistettuja omenanpaloja tai omenachutney vähän päivästä riippuen), pähkinäsuklaavohveli (pähkinärouhetta ja suklaakastiketta), ja kasvisvohveli (herne-maissi-paprikaseosta, sipulia, oliiveja). Taikina valmistetaan kookosmaitoon ja pakastetaan. Huonolla tuurilla vegetaikina on lopussa ja sulamiseen menee pari tuntia, joten kannattaa poiketa kahvilaan parin tunnin viivästysvarauksella. En ole kertaakaan jäänyt ilman vohvelia, mutta joutunut kylläkin jakamaan vohvelin taikinan loppumisen takia seuralaiseni kanssa.

Vohvelit ovat suhteellisen hintavia (noin 5 e), mutta ehdottomasti sen arvoisia. Vohvelit ovat mukavan rapeita ja makeisiin vohveleihin kuuluu vielä reilu määrä soijajäätelöä. Suosittelen lämpimästi!

kuva suklaapähkinävohvelista viime vuoden kesältä, ajalta, jolloin en oikein hallinnut kameraani vielä ollenkaan...