heinäkuuta 22, 2009

Ylpeyden aiheita



Osallistuin pari postausta sitten nähdyllä mansikkakakulla Hesarin mansikkakakkukilpailuun. Hyvän alkurynnistyksen jälkeen jäin "vasta" neljänneksi. Harmittaa tietysti, mutta voin
silti sanoa olevani ylpeä sijoituksesta. Yhdeksäntoistavuotiaalle, ensimmäistä kertaa minkäänlaiseen ruokaan liittyvään kilpailuun osallistuvalle tulevalle keittiömestarille neljäs sijoitus yli viidenkymmenen kakun joukossa on ehdottomasti hyvä suoritus. Varsinkin, jos voittanutta kakkua oli kehitelty monen vuoden ajan ja minä keksin oman reseptini kilpailureseptien viimeisen palautuspäivän aamuna kakkua tehdessäni!

Onnea voittaneille minun puolestani.

Vegaanina oli surullista seurata kilpailuun liittyneeseen artikkeen ilmaantunutta keskustelua. On hämmentävää, miten paljon ihmiset edelleen kummeksuvat ja jopa pelkäävät kasvisyöntiä. Olen omalta osaltani myös saanut paljon ihmetteleviä kommentteja osakseni. No eikö sitä nyt välillä voi syödä lihaa? Eikö tuo ole vähän niuhotusta, ettei edes maitotuotteita tai kananmunia? Eihän niitä lehmiä tai kanoja edes tapeta siellä, niin mikset muka voi syödä?

Perheeni ei aluksi edes suostunut syömään vegaaniruokiani kuten tofua tai muita kummallisuuksia. "Eihän me nyt, me voidaan syödä tätä meidän ruokaa niin tee sinä omasi." En todellakaan ymmärrä, mistä tämä syvälle juurtunut pelko juontaa juurensa. Ikään kuin kasvissyönti loukkaisi jotain pyhää koodistoa, johon on kirjoitettu kaiken "kunnon ruuan" sisältävän vähintään jotain eläinperäistä. Sehän on ihan pupunruokaa muuten, tuollaista porkkananpureskelua ja itujennatustelua.

Onneksi meidän perheessä asiat ovat nykyään toisin. Äitini on siirtynyt hyvin paljon kasvisruokavalion suuntaan, ja hän puhuu välillä vegaaniksi ryhtymisestä. En usko sen koskaan tapahtuvan, mutta olen tyytyväinen hänen innostuksestaan. Äitini leipoo maailman parhaat vegaaniset korvapuustit. Siskoni juo nykyään soijamaitoa ja käyttää myös tofua jonkin verran.

Minulla on myös ollut muita ylpeyden aiheita. Kesäkuun lopussa pidetty Helsinki Pride 2009 keräsi melkein 4000 osallistujaa ja puistojuhla vilisi iloista sateenkaarikansaa. Olin valmistanut sekasyöjäkaveriporukallemme vegaanisen picknickin ja sain jopa vannoutuneelta lihapiirakkaihmiseltä kehuja ruoistani.

Tämä ohje on muunneltu versio Tofu for Two -blogin Chocolate Red Wine Cookies -ohjeesta. Olen tehnyt tuon ohjeen pohjalta keksejä monen monituista kertaa ja ne ovat aina yhtä suussasulavia. Kyseisestä blogista löytyy muutenkin todella inspiroivia juttuja, ja se kuuluu päivittäisen blo
gitsekkaukseni listalle erittäin oikeutetusti.



Venuksennännikeksit
noin 20 keksiä

1 1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl vaaleaa rommia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2/3 tl ruokasoodaa

2/3 tl suolaa
ripaus vaniljasokeria
1 dl (maapähkinä)öljyä
20 palaa tummaa suklaata keksien täyttämiseen

tomusokeria
tilkka vettä

Lämmitä uuni 175°C.

Sekoita keskenään tumma siirappi, vaalea rommia ja (maapähkinä)öljy tasaiseksi seokseksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, sooda, suola ja vaniljasokeri.

Yhdistä märät ja kuivat aineet tasaiseksi massaksi. Jos seos tuntuu liian märältä ja tarttuu käsiin, lisää hieman jauhoja. Pyörittele massasta palloja ja sulje jokaisen sisään pala suklaata. Litistä palloja hieman ja nipistä keskelle pieni kohouma.

Paista keksejä kunnes ne kiinteytyvät hiukan ja alkavat halkeilla hieman.

Sekoita pienessä kulhossa tomusokerista ja vedestä kiinteähkö tahna. Tahnan tulee muodostaa kiinteä täplä keksin kohoumaan jäähtynyttä keksiä siihen kastettaessa. Jos tahna tuntuu liian kiinteältä, lisää varovasti pieni määrä vettä.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Se sun kakku oli tosi hieno, kävin äänestämässä itsekin :) Harmi, ettei voittoa tullut, mutta upea saavutus tuo neljäs sija on kuitenkin!

-Elina/Chocochili.net

Laura kirjoitti...

Kiitos Elina äänestämisestä ja kehuista :) Vegaanisuus ja muutenkin kasvissyönti on jostain kumman syystä edelleen vaikea asia ihmisille, ainakin perinneruoista puhuttaessa. Aika ei vielä ollut kypsä vegaanisen kakun voitolle. Mutta joku päivä, joku päivä...