lokakuuta 11, 2009

Kuka rakastaa valkosipulia?


Minä ainakin.

Laitan lähes kaikkiin lämpimiin pääruokiin vähintään yhden kynnen valkosipulia. Joskus hurahtaa jopa neljä oikein pieneksi silpuksi hakattuna pannuun kuullottumaan ja levittämään aromaattista tuoksuaan koko asuntoon. Käytän harvemmin
liesituuletinta, sillä pidän ruoan tuoksusta kodissani. Sinänsä on onnekasta asua ravintola Kuun keittiön yläpuolella, vaikka makkaraa, pekonia ja pihvejä ei ehkä voi kutsua vegaanin perusmuonaksi. Tuoksu nostattaa silti veden kielelle.

Halusin kokeilla seitanille toisenlaista marinadia aikaisemmin lähinnä käyttämäni tomaattipohjaisen sijasta. Valkosipulin himo siinä sitten yllätti. Maku ei loppupeleissä ollut ihan niin valkosipulinen kuin olin toivonut, mutta ehkä seitan maustuu vielä aromikkaammaksi tuossa yön aikana. Hyvää tämä silti oli!












Valkosipuliset seitanpihvit

inkivääririisin ja puolukkaisen tomaattikastikkeen kera

4 hengelle

Seitanpihvit

2 1/2 dl gluteenijauhoja
1 1/4 dl gramjauhoja (kikhernejauhoja)
3 tl jauhettua valkosipulia
2 tl soijakastiketta
1 1/4 - 1 1/2 dl vettä

marinadi
1 dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoista balsamicoa
1/2 dl soijakastiketta
3-5 valkosipulin kynttä
kuivattua timjamia ja rosmariinia
ripaus sokeria

keittämiseen
1- 1 1/2 l vettä
1 kasvisliemikuutio
soijakastiketta
valkoista balsamicoa

Sekoita gluteenijauho, gramjauho ja valkosipulijauhe tasaiseksi seokseksi. Lisää soijakastike ja vesi. Lisää vesi varoen, ettei seitanin rakenteesta tule liian löysää. Liian köysä seitan hajoaa helposti keitettäessä. Vaivaa muutama minuutti kunnes massa tuntuu kiinteältä ja tasaisesti sekoittuneelta. Muotoile halkaisijaltaan noin 8 cm paksuksi pötköksi ja leikkaa se sentin paksuisiksi viipaleiksi.

Kiehauta vesi, lisää kasvisliemikuutio ja soijakastike sekä balsamico. Lisää seitanpalat ja keitä puolisen tuntia.

Valmista marinadi seitanin kiehumisen aikana. Kuori valkosipuli ja hienonna se mahdollisimman pieneksi. Sekoita öljy, balsamico ja soijakastike. Lisää sekaan vielä valkosipuli sekä yrtit ja ripaus sokeria taittamaan balsamicon hapokkuutta.

Anna seitanpalojen jäähtyä hetki. Kaada puolet marinadista esimerkiksi laakeahkoon muovirasiaan. Nostele seitanpalat marinadiin. Kaada loput marinadista seitanin päälle, peitä kannella tai muovikelmulla ja anna maustua yön yli.



Puolukkainen tomaattikastike

1 valkosipulin kynsi
puolikas sipuli
oliiviöljyä paistamiseen
rakuunaa
1 purkki luomutomaattipurskaa
2 dl puolukkamehua

sokeria
suolaa
valkopippuria

Hienonna kuorittu valkosipuli ja sipuli pieneksi. Kuullota niitä oliiviöljytilkassa ja lisää sekaan reilusti rakuunaa. Kaada
tomaattimurska ja puolukkamehu kattilaan. Kiehauta ja anna kuplia hiljalleen, kunnes kastike on tasaisen paksua. Lisää makusi mukaan sokeria, suolaa ja valkopippuria sekä lisää rakuunaa.
Inkivääririisi


basmatiriisiä pakkauksen ohjeen mukaan neljälle hengelle
oliiviöljyä
1/4 lanttu
1/2 palsternakkaa
purkillinen kookosmaitoa
reilu pala inkivääriä
suolaa
valkopippuria

Kuori lanttu ja palsternakka ja leikkaa ne hyvin pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuumalla pannulla oliiviöljyssä kunnes ne pehmenevät hieman.

Keitä basmatiriisiä runsaassa vedessä al denteksi. Huuhtele riisi ja kaada takaisin kattilaan. Lisää juureskuutiot sekä 3 dl kookosmaitoa. Keitä, kunnes kaikki kookosmaito on haihtunut. Kaada kookosmaitoa 1-2 dl erissä riisin sekaan ja anna kiehua. Jatka, kunnes riisi on kypsää.

Raasta inkivääri ja sekoita riisiin. Mausta suolalla ja pippurilla.

Annoksen asettelu


Paista seitanpihvit rapeiksi kuumalla pannulla oliiviöljytilkassa. Levitä tomaattikastike lautaselle ekspressiivisesti roiskimalla tai lusikalla levittäen. Käytä pohjatonta pyöreää vuokaa riisikeon tekemiseen: painele riisi tiiviisti vuokaan ja paina riisin pintaas kevyesti samalla nostaen vuoan pois. Koristele rakuunalla. Asettele seitanpihvit haluamallasi tavalla. Rouhi päälle vielä hiukan mustapippuria.


Mmmm...! Tätä teen uudestaankin, varmasti viimeistään ystävilleni piakkoin järjestämissäni burgerbileissä "Triple-garlic burger":in muodossa.

lokakuuta 08, 2009

Puolukkajuustokakku


Joskus asiat vain täytyy tehdä neljään kertaan ennen kuin ne onnistuvat kunnolla. Joskus täytyy odottaa kaksi vuotta.

Yleensä kärsivällisyys kuitenkin palkitaan. Tämä juustokakku ei ole todellakaan vielä täydellinen tai sellainen kuin suurissa suunnitelmissani näin, mutta haluan silti jakaa reseptin ennen puolukkasesongin loppumista. Ehkä kokeilen ensi vuonna - toivottavasti juustokakkuilijana kehittyneempänä - tätä reseptiä uudella tarmolla.

Olen leipurikondiittoriksi ehkä liian impulsiivinen: teen ruokaa hyvin spontaanisti tuota ja tätä ja sitä vähän lisäten, enkä välttämättä loppuvaiheessa edes muista, mitä kaikkia mausteita sitä onkaan tullut annokseen laitettua. Tämän takia leivonnassa vaadittu ainesten tarkka mittaaminen onkin minulle kovin vaikeaa, ja päädyn aina vähintäänkin sähläämään jotain tai sitten vain lukemaan ohjeen niin
huolimattomasti, että huomaan kaataneeni jauhot juuri siihen kulhoon, johon piti laittaa jotain ihan muuta.

Mutta tosiaan, kolmas kerta - tai sitten viimeistään neljäs - toden sanoo ja niin edelleen. Olen jättänyt valkosuklaan nyt pois tästä kakkuversiosta. Ehkä se palaa kuvioihin joskus myöhemmin. Tätä ohjetta varten tarvitset pieniä (halkaisijaltaan noin 8cm, korkeus 5 cm) pohjattomia vuokia (omani ostin Stockmannilta kahden kappaleen pakkauksessa) sekä joko leivinpaperia vuokien vuoraamiseen tai mieluummin sopivan kokoiseksi leikattua silikonileivinalustaa tai muuta kesto"leivinpaperia".


Puolukkainen juustokakku
3-4 annoskokoista kakkua

30 g keksejä (esim Digestive)
ruokalusikallinen Tummansinistä Keijua
noin 1 rkl kuivattuja karpaloita
noin 1 rkl pienehköjä tuoreita puolukoita

1/3 purkillinen Tofuttin maustamatonta soijatuorejuustoa
1/3 purkillinen Alpro Soyan maustamatonta soijajogurttia
1 - 1 1/2 rkl perunajauhoja
1 rkl tomusokeria

2 1/2 dl puolukkamehua
1 rkl agarhiutaleita

1 1/2 dl kookosmaitoa
1 rkl vaniljasokeria
vajaa 1 rkl agarhiutaleita

Esilämmitä uuni 200°C.

Murskaa keksit jauhomaiseksi seokseksi. Nypi sekaan huoneenlämpöinen margariini. Pilko karpalot pienemmiksi paloiksi ja sekoita keksimuruseokseen. Sekoita tasaiseksi. Lisää joukkoon puolukat kokonaisina, sekoita varoen jotteivat puolukat rikkoonnu.

Leikkaa leivinpaperista tai silikonialustasta vuokaasi sopivan kokoinen suorakaide ja vuoraa vuoan seinämät sillä. Nosta vuoat leivinpaperoidulle uunipellille. Painele keksimuruseos tasaiseksi kerrokseksi vuokien pohjalle.

Pehmitä tuorejuusto haarukalla kulhossa. Lisää joukkoon soijajogurtti, perunajauho sekä tomusokeri ja sekoita tasaiseksi.

Kaada seos vuokiin pohjan päälle ja ravista vuokia kevyesti sivusuunnassa tasoittaaksesi seoksen pinnan. Paista juustokakkuja uunin keskitasolla 10-20 minuuttia. Niiden pinnan pitäisi tuntua sormella painettaessa kimmoisalta.

Poista vuoista leivinpaperi ja anna juustokakkujen hieman jäähtyä samalla kun teet ensimmäisen kiillekerroksen.

Sekoita pienessä kattilassa puolukkamehu sekä agarhiutaleet. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 3-5 minuuttia tai pakkauksen ohjeiden mukaan. Voit testata hyytymisen kastamalla seokseen lusikan, puhaltelemalla lusikkaan jääneen nesteen kylmäksi ja kokeilemalla, onko se hyytynyt.

Anna kiilteen hieman jäähtyä ja kaada se varovasti juustokakkujen päälle puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi. Osa kiilteestä saattaa karata vuoan reunojen alta (juustokakkukerros saa vaaleanpunaisen kerroksen huntumaisesti sen päälle laskeutuvasta kiilteestä). Jos näin käy, anna kiilteen jäähtyä vielä lisää niin että se alkaa jähmettyä ja kaada se vasta sitten kakkujen päälle.

Valmista kookosmaitokerros sekoittamalla pienessä kattilassa kookosmaito, vaniljasokeri sekä agarhiutaleet. Kiehauta ja anna kiehua hiljalleen 3-5 minuuttia tai pakkauksen ohjeiden mukaan.

Puolukkakiilteen jäähdyttyä kaada kookoskiille sen päälle.
Anna kakkujen jähmettyä jääkaapissa muutama tunti tai mielellään yön yli.

Poista kakut vuoista painamalla niitä kevyesti nostaessasi vuokaa ylöspäin. Koristele keksinmuruilla ja tuoreilla puolukoilla.

lokakuuta 02, 2009

Ravintola Empire Plaza


En itse niinkään välitä kiinalaisesta. Se on mielestäni hyvää perusruokaa, helppoa ja maistuvaa. Wokkeja valmistin pari vuotta sitten aktiivisemminkin, varsinkin sekasyöjäaikana, mutta nyttemmin ne ovat jääneet uusien kokeilujen jalkoihin. Perheenjäseneni ovat kuitenkin olleet aina innokkaita kiinalaisissa ravintoloissa - tai oikeastaan siinä yhdessä ja samassa - kävijöitä, ja monen vuoden aikana onkin kehittynyt eräänlainen perinne aina merkkipäivinä juuri tuossa kiinalaisessa käymisestä. Ruoka siellä on ihan hyvää, halpaa, muttei mitenkään sykähdyttävää. Itse käyn muuten niin harvoin ravintolassa, että haen näiltä kokemuksilta maullisesti ja visuaalisesti näyttävää kokonaisuutta. Minulle tärkeää ravintolakäynnissä ei ole ainoastaan ruoka vaan koko ympäristö: tilan sisustus, astioiden värimaailma ja muotokieli, ruoan ulkonäkö, palvelu sekä tunnelma.


Tämän takia halusinkin viedä perheeni johonkin toiseen ravintolaan vaihteeksi. Olin jo pitkään katsellut kiinnostuneena Kampin kauppakeskuksen Empire Plaza -ravintolaa. Kiinalaiseksi ravintolaksi se vaikutti hyvin hienostuneelta ja modernilta. Sain maaniteltua vanhempani suostuteltua muuttamaan suunnitelmaa ja rupesin innokkaasti tarkistelemaan ruokalistaa jo ravintolan nettisivuilta.

Empire Plazan ruokalista sisältää koko sivullisen kasvisvaihtoehtoja ja niiden lisäksi muutaman wokkivaihtoehdon. Olen käynyt ravintolassa tähän mennessä kolme kertaa ja saanut joka kerta hyvää ruokaa. Sekä tofupata että currytofupata olivat
maittavia - jopa currytofupata, vaikka tajusinkin annoksen saatuani, etten oikeastaan edes pidä currysta. Annokset ovat erittäin riittäviä ja niistä riittää helposti mukaankin, ellei nälkä ole hirmuinen.

Alkuruuaksi olen edellisillä kerroilla nauttinut Pinaattikeiton Kantonilaiseen tapaan. Ensimmäisellä kerralla taisin saada keiton kanaliemeen tehnynä, mutta toisella kerralla varmistin tarjoilijalta asian kahteen kertaan ja hän kertoi keittiön voivan tehdä keiton kasvisliemeen. Kiinalaistaustaiset tarjoilijat puhuvat melko hyvää suomea, mutta ymmärtämisessä saattaa välillä olla ongelmia. Kannattaa kysyä suomalaistaustaisilta tarjoilijoilta apua, jos ruoan ainesosat tuntuvat jäävän epäselviksi. Tarjoilijat ovat muutenkin hyvin ystävällisiä ja ammattitaitoisen oloisia.
Pinaattikeitto on kirkaslieminen ja siinä on runsaasti inkiväärisuikaleita. Suurena inkiväärin rakastajana olen pitänyt keitosta suuresti ja se on mukava ruokahalunherättelijä. Valitettavasti kasviskevätkääryleet eivät ole olleet vegaanisia, mutta ne ovatkin upporasvassa paistettuja ja ekstaepäterveellisä verrattuna keittoalkuruokaan.

Empire Plazan sisustus on hienostunut: materiaaleina tummaa punertavaa puupaneelia, pöytäliinat satiinintyyppistä kangasta, muutenkin paljon tummaa puuta ja mustaa. Kahden salin koristelu on hyvällä maulla toteutettu kauniilla seinäkoristeilla sekä kiinalaisilla suurehkoilla keramiikka- ja posliinivaaseilla. Empire Plazalla on myös runsaspaikkainen terassi Tennispalatsille avautuvalla aukiolla.



Tällä kertaa söin ystäväni edellisellä kerralla nauttiman Paistettuja Udon-nuudeleita Lo Han tapaan. En ole 110prosenttisen varma annoksen vegaanisuudesta, mutta mielestäni tarkistimme sen tarjoilijalta melko pilkuntarkkaan viime kerralla. Annos on joka tapauksessa erittäin maittava ja niin suurikokoinen, että otin siitä jopa puolet mukaani.

Myös sekasyöjillä tarjonta on hyvää. Siskoni on kahtena kertana ottanut täytettyä mustekalaa ja äitini taas kihisevässä pannussa pöydässä valmistettavia vartaita. Annokset ovat m
odernimpia ja oivaltavampia kuin tavallisissa rupurivikiinalaisissa, ja tänne voisi tuoda hyvinkin sekasyöjän esimerkiksi treffien merkeissä.

Kasvisannosten hinta liikkuu siinä 10 ja 15 euron välimaastossa, mikä on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta näin hyvälle ja riittoisalle ruualle.

Jälkiruokatarjonta on tavallisissa kiinalaisissa yleensä melko onneton: upporasvassa paistettua banaania/ ananasta/
mitätahansapurkkihedelmää paksussa frittitaikinassa tarjoiltuna vedeltä maistuvan vaniljajäätelön kera. Ei kovin inspiroivaa. Empire Plazan jälkiruokalistalta löytyvät myös nämä perusmätöt - todennäköisesti hienostuneemmin tarjoiltuna - mutta ensimmäisellä kerralla huomioni kiinnitti listan lopussa olevat annokset kuten Saagoa ja Verigreipin hedelmälihaa mangokookos liemessä sekä Mantelitofua. Olen tähän mennessä maistanut ainoastaan ensimmäistä vaihtoehtoa, ja jäänyt täydellisesti koukkoon. Maku on jotain täysin toisenlaista kuin aikaisemmin maistamani kiinalaiset jälkiruuat, hyvin hienostunut ja kevyt. En halua paljastaa jälkiruuasta liikaa, sillä se on parempaa yllätyksellisenä.


Voin suositella Empire Plazan kokeilemista jokaiselle pääkaupunkiseudulla liikuskelevalle vegaanille, joka haluaa kokeilla uudenlaista kiinalaista ruokaa ja ehkä venyttää kukkaronsa nyörejä vähän normaalia perusmättöä enemmän. Sopivasti Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva ravintola on hyvällä paikalla, ja yllättäen se ei sisältä tunnu hälyisältä kauppakeskuksen meluisuudesta huolimatta.

Seuraavaksi omalla kokeilulistalla lienee ravintoloista Farang, joka oli ainakin jossain vaiheessa ottanut listoilleen täysin vegaanisen
maistelumenun hintaan 55e per henki. Kallista, mutta sivujen perusteella hyvinkin sen arvoista. Eihän noin kauniit nettisivut omaava ravintola voi olla huono, eihän? Nettisivuilla ei vain mainita tuosta vegaanisesta vaihtoehdosta mitään, joten olen lähiaikoina soittamassa ja tiedustelemassa aiheesta.

Viimeaikainen ahkera postailu johtuu siitä, että vietän todellakin tässä parin viikon syyslomaa/koeviikkoa. Sen jälkeen alkaa uusi jakso, joka on niin täynnä tekemistä että ihan hirvittää. Päivät lyhenevät ja valo vähenee eikä kuvaukselle enää riitä niin paljon aikaa. Viikonloput kuluvat lähinnä töitä tehden, joten silloinkin isompien ruokakokeilujen määrä jää pienemmäksi. Kohta alkaa kuitenkin lähes kokonaan vegaanisten ylioppilasjuhlien (kirjoitamme sekasyöjäpikkusiskoni kanssa samaan aikaan, ja hän vaatii katkarapuvoileipäkakkua sekä epävegaanista hello kitty -täytekakkua.....) valmistelu, ja sen etenemisestä tulen varmastikin raportoimaan enemmänkin.

P.S. Ystävällinen tarjoilijamme antoi minulle kysyttäessä luvan valokuvata, kunhan en kuvaa muita asiakkaita ilman heidän lupaansa.






lokakuuta 01, 2009

Juhlan aihetta

Veg'Arome toivottaa kaikille oikein maukasta kansainvälistä kasvisruokapäivää! Itselleni lokakuun ensimmäisen päivän juhla saapui melko nurkan takaa ja yllättäen, mutta onnekseni vietän rennon koeviikon johdosta vapaapäivää. Ehdin siis kokkailla perusnuudelihöttöä hienommin ja päädyinkin tekemään pitkästä aikaa seitania. Jotenkin kynnykseni ruveta seitanin tekoon on kovin korkea, vaikka loppujen lopuksi herkku valmistuu melko helposti. Nautin gourmetburgereista tutun seitanin tällä kertaa hyvän kauraleivän sekä rucola-omena-pekaanipähkinäsalaatin kanssa. Puolukkamehukin maistui vielä paremmalta ja juhlavammalta kuin yleensä viinilasista siemailtuna.

Seitanpihvit rucola-omena-pekaanipähkinäsalaatin kera
yhdelle hengelle

1-2 seitanpihviä
2 ohutta viipaletta tuoretta (kaura)leipää
kourallinen rucolaa
puolikas (suomalainen) punakeltainen omena
muutama pekaanipähkinä
puolukoita
oliiviöljyä
(valkoista) balsamicoa
suolaa
pippuria

Valmista seitan mielellään edellisenä iltana marinointiin asti. Anna marinoitua yön yli. Ruskista juuri ennen tarjoilua.

Pilko omena hyvin ohuiksi suikaleiksi. Sekoita rucola, omenasuikaleet ja pähkinät kulhossa. Lisää tilkka oliiviöljyä ja balsamicoa. Rouhi sekaan hieman suolaa ja pippuria. Kokoa salaatti, lämpimät seitanpihvit ja ohuet leipäviipaleet lautaselle. Koristele salaatti puolukoilla.