Ravintola Alia

Myönnän, en oikein osaa suhtautua Ravintola Aliaan objektiivisesti. Olen ollut töissä paikassa vasta muutaman kuukauden, mutta olen jo menettänyt sydämeni. Päivät venyvät usein jopa 14-tuntisiksi ravintola-alalla vallitsevan kroonisen tarjoilijapulan ansiosta, mutta mahtavat työkaverit pelastavat päivän sitäkin useammin.

Eilen menin töihin tarkoituksella pari tuntia etukäteen ystäväni kanssa ehtiäkseni ennen työvuoron alkua nautiskelemaan Alian lounaan kerrankin asiakkaan kantilta katsellen.

Ravintola Alia avasi ovensa marraskuussa 2009 aluksi tilausravintolana ja vuoden 2010 vappuna ympärivuotisena buffet- ja à la carte -ravintolana. Ravintolan idean takana ovat Postresin perustajat, ja keittiömestarina häärää Pomi Puikkonen. Aliasta Postresiin palannut Samuli Wignentius on nimennyt Alian esikuvaksi mikkeliläisen Tertin kartanon pateineen, terriineineen ja aitoine tunnelmineen.

Tila

Alia toimii Karl Lindahlin 1921 suunnittelemassa 1000-neliöisessä huvilassa. Kaksi kerrosta maalaisromantiikkaa kivenheiton päässä keskustasta tarjoavat asiakaspaikat parhaimmillaan 250 nautiskelijalle. Sisustus on rauhallinen, ja harmaasävyjen ja runsaan purppuraisen violetin yhdistelmä rakennuksen tunnelmaan hyvin sopiva. 

Yläkerran Pehtoorin kerros on Alian eri tiloista yksityisin omine vessoineen ja narikoineen. Alakerta koostuu noin 20 hengelle sopivasta Emännän verannasta, 100 hengen pitkänomaisesta Isännän verannasta, salongista ja A la carte -salista baareineen.

Palvelu

Jos olisin poliitikko ilmoittaisin itseni jääviksi tässä kohdassa. Voin kuitenkin kehua itseäni ja kollegoitani äärimmäisen asiakaslähtöisiksi, ystävällisiksi ja asiantunteviksi. Aliassa tehdään ruokaa ja palvellaan asiakasta hänen ehdoillaan, oli sitten kyseessä sekasyöjä, moniallergikko, vegaani tai vain vaativa. Listan ohi on asiakkaan toivomuksesta valmistettu mm. Wieninleikettä vain koska asiakkaan sattui tekemään sitä mieli.

Ruoka

Aliassa tarjoillaan tiistaista perjantaihin lounasta 11:30 alkaen ja ilta-cartea 22:00 asti (keittiö sulkeutuu klo 20:00), lauantaisin ja sunnuntaisin noutopöytään katetaan brunssi 12:00-17:00, lauantaisin on tarjolla myös ilta-carte 22:00 asti. Lauantai-brunssia ei ole tarjolla kesällä, joten tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus käydä se testaamassa ennen syksyä. 

Lounas koostuu vielä vappuun  asti buffee-alkuruuasta, pääruuasta ja buffee-jälkiruuasta (32e), vapun jälkeen lounas tarjoillaan a la cartena. 

Alkuruokabuffeesta puutarhurin vihersalaatti ja vinegretti, karl lindahlin tryffelillä maustetut kasvikset ja sipuli-tomaattisalaatti uunikuivatuista tomaateista sopivat vegaanille, samoin raskisämpylät ja talon näkkileipä. Keittiö myös valmistaa usein erikoisruokavalioisille muutaman lisävaihtoehdon lautasilla tarjottuna: tällä kertaa sain sahramiliemessä maustettuja kasviksia, kevätparsaa ja tomaattivinegrettiä sekä kasvispaistosta munakoisosta ja paprikasta.

Pääruuaksi sain kookoksista kasvispataa (mm. sieniä, parsaa, perunaa, tofua...) riisin kera. Kastike oli todella hyvää ja kasvikset hyvin valmistettuja. Annos ei ollut aivan linjassa ravintolan skandinaavis-ranskalaisen ruokafilosofian kanssa, mikä on pieni miinus. Erillisestä padasta tarjoillusta pääruuasta olisi riittänyt syötävää melkein neljälle.

Jälkiruuaksi sain syntisen hyvää tuttifrutti-sorbettia ja tuoreita marjoja ja hedelmiä. Ihan täydellinen kesäherkku, joka maistuisi kyllä iloisesti terassilla hyvän roseen kera.

Tunnelma

Alia on tunnelmaltaan Helsingissä ainutlaatuinen: muuntautuvat tilat sopivat niin kokouksiin, romanttisiin illanistujaisiin kuin suuriin riehakkaisiin pikkujouluihin tai hääjuhlaan. Asiakkaaseen paneutuvan ja ystävällisen palvelun ansiosta ravintolakokemus on varmasti täysivaltaisen onnistunut.

Voin suositella Ravintola Aliaa täysin varauksetta jokaiselle vegaanille ja sekasyöjälle. Pöytävarausta tehdessä kannattaa tietysti ilmoittaa erikoisruokavaliosta saadakseen mahdollisimman herkullisen kokonaisuuden. Olen varma, että isommallekin kasvissyöjäporukalle tilaisuuden järjestäminen sujuisi helposti. Jos pohdit hääpaikkaa vegaanisille pippaloille, tässä on yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto pääkaupunkiseudulla!

Vinkkinä vielä, niin kauan kuin allekirjoittanut pörrää salin puolella töissä Aliassa, löytyy ravintolan kylmiöstä myös soijamaitoa, jota asiakkaatkin voivat pyydettäessä saada kahviinsa.

Ravintola Alia

Mustikkamaankuja 1, 00570 HKI

+358 9 66 00 66

www.alia.fi

Vegaanin pääsiäinen

Pääsiäisen seutuun odottaa neljän päivän vapaa, perheen kanssa sosialisointi ja tietysti hyvää ruokaa. Järjestimme viime vuonna perheillemme pääsiäisaterian, ja pöydän ääreen mahdutettiinkin 14 henkeä nauttimaan suklaista menua. 

Tänä vuonna meidän moderni menumme tulee todennäköisesti näyttämään tältä

Jogurttiblinejä, parsamoussea ja sipulia kolmella tavalla

Grillattua yrttitofua, uusia perunoita, kevätporkkanaa ja tillivaahtoa

Simasorbet, rusinakakkua ja tuoreita marjoja

Reseptejä seuraa tässä pitkin viikkoa. Olen viimeiset pari viikkoa seurannut päivittäin huippukokkien työskentelyä sivusilmällä lasien kiillotuksen ohessa, joten siitä inspiroituneena annokset tulevat varmaankin olemaan enemmän fine kuin home.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kaiken maailman tofuilla on turha yrittää luoda vaikutelmaa joulukinkusta, pääsiäislampaasta tai sisäfileepihvistä. Kotona tykkään grillailla seitania ja nauttia sen lihaisasta mausta, mutta korvikkeena en sitä lihaanivieraille tarjoaisi. Lisäksi pääsiäiseen ei itselläni liity mitenkään uskonnollista latausta, enemmänkin kuplivaa iloa kevään tulosta ja herkkien silmujen vihreydestä. En siis tänäkään vuonna edes yritä huijata ketään luulemaan tofuani lampaaksi vaan sanon sen reilusti olevan tofua ja juuri siksi hyvää. 

Joitain perinteisiä juttuja kuitenkin kaipaan pääsiäiseeni, ja niistä yksi tärkeimmistä on suklaa. Mignonin suklaakonvehtien pitäisi olla vegaanisia, mutta meille tilattiin suklaamunat tänä vuonna Chjokosta. Erikoistilauksesta suklaamunat saa maidottomina, ja voin vaikka vannoa, että nämä käsin tehdyt herkut peittoavat Fazerin konvehdit mennen tullen. Myyjä muuten mainitsi tilaavansa Kluuvikadun liikkeeseen maidottomia munia myös suoramyyntiin, joten sinne vain kaikki kipinkapin suklaaherkkuja kahmimaan ja tukemaan lähituotantoa!

Rairuohon sijasta laitan varmaankin kasvamaan erilaisia versoja.

Vegaaninen gourmet-ravintola?

Helsingin Sanomien ruokaosastolla ilmestyi toissapäivänä Anu Silfverbergin kirjoittama juttu "Missä viipyy vegaaninen gourmet?". Olen jutun luettuani kihissyt innosta viimeiset kaksi päivää.

Aloitetaanpa ihan alusta. Pari vuotta sitten olin vanhempieni luona käymässä ja tapani mukaan vastasin erikoisruokavalioisena viikonlopun ruuista, jotta sain itse syötyä ja muut saivat maistella vähän erilaisia keitoksia. En muista, mitä oli pilkkomassa, kun puolitoista vuotta nuorempi siskoni kysyi: "Hei mikset sä rupea kokiksi?" Purskahdin varsin raikuvaan nauruun. Siis täh, minä vai, no en todellakaan!

Ja nyt sitä sitten ollaan sillä tiellä. Ensimmäinen vuosi Ravintolakoulu Perhossa alkaa olla pulkassa, tosin näin aluksi vielä tarjoilijalinjalla. Haluan tutustua ravintola-alaan mahdollisimman monipuolisesti ja kyetä toimimaan myös salin puolella. En tee mitään puolihutaisten, joten treenaan tällä hetkellä tarjoilun SM-kisoihin -kyllä, sellaisiakin järjestetään- ja otan tarjoilijaksi opiskelun tosissani. Veri kuitenkin vetää keittiön suuntaan, ja jatkan todennäköisesti koulutustani suoraan kokiksi valmistumiseni jälkeen.

Kymmenen vuoden päästä olen toivottavasti keittiön puolella, mielellään omassa ravintolassa. Vegaanisessa gourmet-ravintolassa. Mutta olisiko sille kysyntää, riittäisikö asiakkaita, tykkäisivätkö ihmiset siitä? Anu Silfverbergin mielestä kyllä, ja olen samaa mieltä. Helsingissä, ja oikeastaan koko Suomessa, on tällä hetkellä ainoastaan lounaalla toimivia kasvisravintoloita. Näidenkin taso on vaihteleva ja suurin osa tarjoaa valitettavasti "eri värisiä mössöjä seisovasta pöydästä". Mukava lisäys on Kurvin uusi Bistro Artesana, joka sekin taitaa sortua liikaan viherpiipertelyyn. Uusittu á la carte -lista vaikuttaa onneksi selkeämmältä ja yhtenäisemmältä kuin edellinen. Olen varma, että laadukkaalle, innovatiiviselle, käsityölle perustuvalle kasvisruualle olisi kysyntää niin kasvis- kuin sekasyöjienkin keskuudessa.

Muutoksesta kertoo se, että uudet huippuravintolat ovat ottaneet listoilleen kasvis- ja jopa vegaanimenuja. Ykkössuosikkini Farangin, modernia Pohjois-Aasialaista ruokaa valmistava nuorekas ravintola, listalla on ollut avaamisesta alkaen 55e hintainen vege-maistelumenu, joka on kokonaisuudessaan vegaaninen. Hesarin jutussakin mainittu Chef&Sommelier, joka on seuraavana kokeilulistalla, valmistaa myöskin erikoistilauksesta kasvismenunsa "Menu Vert" vegaanisena. Olen tällä hetkellä töissä Ravintola Aliassa, joka juuri sai maininnan Michelin-oppaaseen, ja olen saanut hyvin maittavaa ruokaa syödäkseni.

Sokerina pohjalla Suomen ykköskokki Hans Välimäki tilitti Top Chefissä nykykokkien kädettömyyttä kasvisruokien suhteen. Hänen mukaansa Suomessa on paljon kansainvälisiä ihmisiä, jotka osaavat vaatia monipuolista, maukasta ja innovatiivista kasvisruokaa. Liian usein listoilla on kuitenkin juustoon, kermaan ja voihin upotettuja kasviksia, jotka sitten maistuvat juustolta, kermalta ja voilta. Arvostukseni Hansia kohtaan kohosi kerta heitolla, ja suunnitelmani joskus varata pöytä Chez Dominiquesta ja vaatia vegaaninen menu saivat uutta energiaa.

Vegaaninen gourmet-ravintola on siis suunnitelmissa. Ei mitään soijarouhe-mössöjä ja -patoja. Ei tofusta tehtyjä nakkeja, jotka eivät kuitenkaan maistu nakeilta ja aiheuttavat sekasyöjässä vain pettymyksen. Jotain uutta, erilaista, innostavaa, ei terveellisen vaan maistuvan makuista, hymyilyttävää. Eikä todellakaan mitään "rajatiedon lehtiä ja hörhöpillereitä"!

Vegfest

Tampereella 21.-23.5. vietetystä Vegfestistä on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa, mutta tapahtumasta tallennetut kuvat ovat jääneet muistikorttien uumeniin pölyttymään. Aikaa blogilta on vienyt yleinen löhöily kesäloman merkeissä sekä uusi projekti, josta kerron lisää heinäkuussa. Matalapaineen lukittua meidät sisään suojaan sateelta ja tuulelta on vihdoin hyvää aikaa postauksien viilaamiseen.


Hyvin epäpoliittisena ja -aktivistisena vegaanina en ole aiemmin osallistunut mihinkään tapahtumiin, mielenosoituksiin tai kokouksiin. Saimme kuitenkin kumppanini kanssa kutsun esittelemään blogejamme maistatustelttaan. Innostunut suunnittelu alkoi pian viestin saamisen jälkeen: halusimme tarjota jotain vähän gourmeempaa ja modernimpaa ainaisten kasvispihvien sijaan.

Parituntisen maistatuksemme herkuiksi valikoituivat kuumaan perjantai-iltapäivään miniburgerit, kookosjuustokakku ja musta-aroniamarja -kerrospiirakka pieninä annospaloina. Parhaat kommentit saimme hektisen alun jälkeen jonon hieman lyhennyttyä hämmästyneiltä tädeiltä, jotka huoahtivat ihmeissään: "Mutta tämähän on oikeasti hyvää!" Maistatusteltassa hääriminen oli kokemuksena erittäin mukava, vaikka kasvihuonemaisiin lukemiin noussut lämpötila nostattikin hikikarpalot rannikon tuulenvireisiin tottuneille niskavilloihin killumaan.

Perjantain hektisyys vaihtui lauantaina leppoisaan tapahtuma-alueella ja kaupungilla kuljeskeluun. Osallistuimme myös iltapäivällä pidettyyn paneeliin "Helppoa kasvissyöntiä". Yleisön kysymyksien vähyydestä huolimatta mukavasti polveillut keskustelu oli antoisaa ja toi itsellekin uusia näkökulmia. Koko tapahtuma jäi mieleen positiivisena yhdessäolon kokemuksena, vaikka pörräsinkin lähinnä kumppanini ja hänen isänsä sekä Simba-koiran seurassa.


Retkiin Tampereelle kuuluu minulle aina jokunen näyttelykäynti, mukavia putiikkeja sekä ehdottomasti vohvelin nauttiminen Vohvelikahvilassa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Käväisimme katsastamassa Tampereen Taidemuseossa pidetyn Vuoden nuori taiteilija 2010 - Anni Leppälä -näyttelyn, joka kaikessa herkkyydessään ja värikylläisyydessään sopi viikonlopun tunnelmaan hyvin.

Uusi tuttavuus tällä kertaa oli Putiikki Rannalla, josta olin lukenut eräästä blogista. Kauniissa tehdasrakennuksessa kaukana keskustan hälinästä sijaiseva lifestyle -liike ja sen yhteydessä oleva kahvilabistro olivat niin ihana kokonaisuus, että olisin mielelläni jäänyt sinne asustamaan jonnekin pellavaliinojen sekaan. Mukavat myyjättäret toivat tunnelmaan oman herttaisen lisänsä ja nostivat kokemuksen hyvällä palvelullaan ihan toiselle tasolle. Tällaisia lisää!

Niin ja ne vohvelit. Olen sen verran monta kertaa jo puhunut Vohvelikahvilan antimista, että annan nyt kuvien puhua puolestaan.

Ylpeyden aiheita

Osallistuin pari postausta sitten nähdyllä mansikkakakulla Hesarin mansikkakakkukilpailuun. Hyvän alkurynnistyksen jälkeen jäin "vasta" neljänneksi. Harmittaa tietysti, mutta voin silti sanoa olevani ylpeä sijoituksesta. Yhdeksäntoistavuotiaalle, ensimmäistä kertaa minkäänlaiseen ruokaan liittyvään kilpailuun osallistuvalle tulevalle keittiömestarille neljäs sijoitus yli viidenkymmenen kakun joukossa on ehdottomasti hyvä suoritus. Varsinkin, jos voittanutta kakkua oli kehitelty monen vuoden ajan ja minä keksin oman reseptini kilpailureseptien viimeisen palautuspäivän aamuna kakkua tehdessäni!

Onnea voittaneille minun puolestani.

Vegaanina oli surullista seurata kilpailuun liittyneeseen artikkeen ilmaantunutta keskustelua. On hämmentävää, miten paljon ihmiset edelleen kummeksuvat ja jopa pelkäävät kasvisyöntiä. Olen omalta osaltani myös saanut paljon ihmetteleviä kommentteja osakseni. No eikö sitä nyt välillä voi syödä lihaa? Eikö tuo ole vähän niuhotusta, ettei edes maitotuotteita tai kananmunia? Eihän niitä lehmiä tai kanoja edes tapeta siellä, niin mikset muka voi syödä?

Perheeni ei aluksi edes suostunut syömään vegaaniruokiani kuten tofua tai muita kummallisuuksia. "Eihän me nyt, me voidaan syödä tätä meidän ruokaa niin tee sinä omasi." En todellakaan ymmärrä, mistä tämä syvälle juurtunut pelko juontaa juurensa. Ikään kuin kasvissyönti loukkaisi jotain pyhää koodistoa, johon on kirjoitettu kaiken "kunnon ruuan" sisältävän vähintään jotain eläinperäistä. Sehän on ihan pupunruokaa muuten, tuollaista porkkananpureskelua ja itujennatustelua.

Onneksi meidän perheessä asiat ovat nykyään toisin. Äitini on siirtynyt hyvin paljon kasvisruokavalion suuntaan, ja hän puhuu välillä vegaaniksi ryhtymisestä. En usko sen koskaan tapahtuvan, mutta olen tyytyväinen hänen innostuksestaan. Äitini leipoo maailman parhaat vegaaniset korvapuustit. Siskoni juo nykyään soijamaitoa ja käyttää myös tofua jonkin verran.

Minulla on myös ollut muita ylpeyden aiheita. Kesäkuun lopussa pidetty Helsinki Pride 2009 keräsi melkein 4000 osallistujaa ja puistojuhla vilisi iloista sateenkaarikansaa. Olin valmistanut sekasyöjäkaveriporukallemme vegaanisen picknickin ja sain jopa vannoutuneelta lihapiirakkaihmiseltä kehuja ruoistani.

Tämä ohje on muunneltu versio Tofu for Two -blogin Chocolate Red Wine Cookies -ohjeesta. Olen tehnyt tuon ohjeen pohjalta keksejä monen monituista kertaa ja ne ovat aina yhtä suussasulavia. Kyseisestä blogista löytyy muutenkin todella inspiroivia juttuja, ja se kuuluu päivittäisen blogitsekkaukseni listalle erittäin oikeutetusti.



Venuksennännikeksit
noin 20 keksiä

1 1/2 dl tummaa siirappia
1/2 dl vaaleaa rommia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
2/3 tl ruokasoodaa
2/3 tl suolaa
ripaus vaniljasokeria
1 dl (maapähkinä)öljyä
20 palaa tummaa suklaata keksien täyttämiseen

tomusokeria
tilkka vettä

Lämmitä uuni 175°C.

Sekoita keskenään tumma siirappi, vaalea rommia ja (maapähkinä)öljy tasaiseksi seokseksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään vehnäjauhot, kaakaojauhe, sooda, suola ja vaniljasokeri.

Yhdistä märät ja kuivat aineet tasaiseksi massaksi. Jos seos tuntuu liian märältä ja tarttuu käsiin, lisää hieman jauhoja. Pyörittele massasta palloja ja sulje jokaisen sisään pala suklaata. Litistä palloja hieman ja nipistä keskelle pieni kohouma.

Paista keksejä kunnes ne kiinteytyvät hiukan ja alkavat halkeilla hieman.

Sekoita pienessä kulhossa tomusokerista ja vedestä kiinteähkö tahna. Tahnan tulee muodostaa kiinteä täplä keksin kohoumaan jäähtynyttä keksiä siihen kastettaessa. Jos tahna tuntuu liian kiinteältä, lisää varovasti pieni määrä vettä.