Ravintola Alia

Myönnän, en oikein osaa suhtautua Ravintola Aliaan objektiivisesti. Olen ollut töissä paikassa vasta muutaman kuukauden, mutta olen jo menettänyt sydämeni. Päivät venyvät usein jopa 14-tuntisiksi ravintola-alalla vallitsevan kroonisen tarjoilijapulan ansiosta, mutta mahtavat työkaverit pelastavat päivän sitäkin useammin.

Eilen menin töihin tarkoituksella pari tuntia etukäteen ystäväni kanssa ehtiäkseni ennen työvuoron alkua nautiskelemaan Alian lounaan kerrankin asiakkaan kantilta katsellen.

Ravintola Alia avasi ovensa marraskuussa 2009 aluksi tilausravintolana ja vuoden 2010 vappuna ympärivuotisena buffet- ja à la carte -ravintolana. Ravintolan idean takana ovat Postresin perustajat, ja keittiömestarina häärää Pomi Puikkonen. Aliasta Postresiin palannut Samuli Wignentius on nimennyt Alian esikuvaksi mikkeliläisen Tertin kartanon pateineen, terriineineen ja aitoine tunnelmineen.

Tila

Alia toimii Karl Lindahlin 1921 suunnittelemassa 1000-neliöisessä huvilassa. Kaksi kerrosta maalaisromantiikkaa kivenheiton päässä keskustasta tarjoavat asiakaspaikat parhaimmillaan 250 nautiskelijalle. Sisustus on rauhallinen, ja harmaasävyjen ja runsaan purppuraisen violetin yhdistelmä rakennuksen tunnelmaan hyvin sopiva. 

Yläkerran Pehtoorin kerros on Alian eri tiloista yksityisin omine vessoineen ja narikoineen. Alakerta koostuu noin 20 hengelle sopivasta Emännän verannasta, 100 hengen pitkänomaisesta Isännän verannasta, salongista ja A la carte -salista baareineen.

Palvelu

Jos olisin poliitikko ilmoittaisin itseni jääviksi tässä kohdassa. Voin kuitenkin kehua itseäni ja kollegoitani äärimmäisen asiakaslähtöisiksi, ystävällisiksi ja asiantunteviksi. Aliassa tehdään ruokaa ja palvellaan asiakasta hänen ehdoillaan, oli sitten kyseessä sekasyöjä, moniallergikko, vegaani tai vain vaativa. Listan ohi on asiakkaan toivomuksesta valmistettu mm. Wieninleikettä vain koska asiakkaan sattui tekemään sitä mieli.

Ruoka

Aliassa tarjoillaan tiistaista perjantaihin lounasta 11:30 alkaen ja ilta-cartea 22:00 asti (keittiö sulkeutuu klo 20:00), lauantaisin ja sunnuntaisin noutopöytään katetaan brunssi 12:00-17:00, lauantaisin on tarjolla myös ilta-carte 22:00 asti. Lauantai-brunssia ei ole tarjolla kesällä, joten tänä viikonloppuna on viimeinen mahdollisuus käydä se testaamassa ennen syksyä. 

Lounas koostuu vielä vappuun  asti buffee-alkuruuasta, pääruuasta ja buffee-jälkiruuasta (32e), vapun jälkeen lounas tarjoillaan a la cartena. 

Alkuruokabuffeesta puutarhurin vihersalaatti ja vinegretti, karl lindahlin tryffelillä maustetut kasvikset ja sipuli-tomaattisalaatti uunikuivatuista tomaateista sopivat vegaanille, samoin raskisämpylät ja talon näkkileipä. Keittiö myös valmistaa usein erikoisruokavalioisille muutaman lisävaihtoehdon lautasilla tarjottuna: tällä kertaa sain sahramiliemessä maustettuja kasviksia, kevätparsaa ja tomaattivinegrettiä sekä kasvispaistosta munakoisosta ja paprikasta.

Pääruuaksi sain kookoksista kasvispataa (mm. sieniä, parsaa, perunaa, tofua...) riisin kera. Kastike oli todella hyvää ja kasvikset hyvin valmistettuja. Annos ei ollut aivan linjassa ravintolan skandinaavis-ranskalaisen ruokafilosofian kanssa, mikä on pieni miinus. Erillisestä padasta tarjoillusta pääruuasta olisi riittänyt syötävää melkein neljälle.

Jälkiruuaksi sain syntisen hyvää tuttifrutti-sorbettia ja tuoreita marjoja ja hedelmiä. Ihan täydellinen kesäherkku, joka maistuisi kyllä iloisesti terassilla hyvän roseen kera.

Tunnelma

Alia on tunnelmaltaan Helsingissä ainutlaatuinen: muuntautuvat tilat sopivat niin kokouksiin, romanttisiin illanistujaisiin kuin suuriin riehakkaisiin pikkujouluihin tai hääjuhlaan. Asiakkaaseen paneutuvan ja ystävällisen palvelun ansiosta ravintolakokemus on varmasti täysivaltaisen onnistunut.

Voin suositella Ravintola Aliaa täysin varauksetta jokaiselle vegaanille ja sekasyöjälle. Pöytävarausta tehdessä kannattaa tietysti ilmoittaa erikoisruokavaliosta saadakseen mahdollisimman herkullisen kokonaisuuden. Olen varma, että isommallekin kasvissyöjäporukalle tilaisuuden järjestäminen sujuisi helposti. Jos pohdit hääpaikkaa vegaanisille pippaloille, tässä on yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto pääkaupunkiseudulla!

Vinkkinä vielä, niin kauan kuin allekirjoittanut pörrää salin puolella töissä Aliassa, löytyy ravintolan kylmiöstä myös soijamaitoa, jota asiakkaatkin voivat pyydettäessä saada kahviinsa.

Ravintola Alia

Mustikkamaankuja 1, 00570 HKI

+358 9 66 00 66

www.alia.fi

Vegaaninen gourmet-ravintola?

Helsingin Sanomien ruokaosastolla ilmestyi toissapäivänä Anu Silfverbergin kirjoittama juttu "Missä viipyy vegaaninen gourmet?". Olen jutun luettuani kihissyt innosta viimeiset kaksi päivää.

Aloitetaanpa ihan alusta. Pari vuotta sitten olin vanhempieni luona käymässä ja tapani mukaan vastasin erikoisruokavalioisena viikonlopun ruuista, jotta sain itse syötyä ja muut saivat maistella vähän erilaisia keitoksia. En muista, mitä oli pilkkomassa, kun puolitoista vuotta nuorempi siskoni kysyi: "Hei mikset sä rupea kokiksi?" Purskahdin varsin raikuvaan nauruun. Siis täh, minä vai, no en todellakaan!

Ja nyt sitä sitten ollaan sillä tiellä. Ensimmäinen vuosi Ravintolakoulu Perhossa alkaa olla pulkassa, tosin näin aluksi vielä tarjoilijalinjalla. Haluan tutustua ravintola-alaan mahdollisimman monipuolisesti ja kyetä toimimaan myös salin puolella. En tee mitään puolihutaisten, joten treenaan tällä hetkellä tarjoilun SM-kisoihin -kyllä, sellaisiakin järjestetään- ja otan tarjoilijaksi opiskelun tosissani. Veri kuitenkin vetää keittiön suuntaan, ja jatkan todennäköisesti koulutustani suoraan kokiksi valmistumiseni jälkeen.

Kymmenen vuoden päästä olen toivottavasti keittiön puolella, mielellään omassa ravintolassa. Vegaanisessa gourmet-ravintolassa. Mutta olisiko sille kysyntää, riittäisikö asiakkaita, tykkäisivätkö ihmiset siitä? Anu Silfverbergin mielestä kyllä, ja olen samaa mieltä. Helsingissä, ja oikeastaan koko Suomessa, on tällä hetkellä ainoastaan lounaalla toimivia kasvisravintoloita. Näidenkin taso on vaihteleva ja suurin osa tarjoaa valitettavasti "eri värisiä mössöjä seisovasta pöydästä". Mukava lisäys on Kurvin uusi Bistro Artesana, joka sekin taitaa sortua liikaan viherpiipertelyyn. Uusittu á la carte -lista vaikuttaa onneksi selkeämmältä ja yhtenäisemmältä kuin edellinen. Olen varma, että laadukkaalle, innovatiiviselle, käsityölle perustuvalle kasvisruualle olisi kysyntää niin kasvis- kuin sekasyöjienkin keskuudessa.

Muutoksesta kertoo se, että uudet huippuravintolat ovat ottaneet listoilleen kasvis- ja jopa vegaanimenuja. Ykkössuosikkini Farangin, modernia Pohjois-Aasialaista ruokaa valmistava nuorekas ravintola, listalla on ollut avaamisesta alkaen 55e hintainen vege-maistelumenu, joka on kokonaisuudessaan vegaaninen. Hesarin jutussakin mainittu Chef&Sommelier, joka on seuraavana kokeilulistalla, valmistaa myöskin erikoistilauksesta kasvismenunsa "Menu Vert" vegaanisena. Olen tällä hetkellä töissä Ravintola Aliassa, joka juuri sai maininnan Michelin-oppaaseen, ja olen saanut hyvin maittavaa ruokaa syödäkseni.

Sokerina pohjalla Suomen ykköskokki Hans Välimäki tilitti Top Chefissä nykykokkien kädettömyyttä kasvisruokien suhteen. Hänen mukaansa Suomessa on paljon kansainvälisiä ihmisiä, jotka osaavat vaatia monipuolista, maukasta ja innovatiivista kasvisruokaa. Liian usein listoilla on kuitenkin juustoon, kermaan ja voihin upotettuja kasviksia, jotka sitten maistuvat juustolta, kermalta ja voilta. Arvostukseni Hansia kohtaan kohosi kerta heitolla, ja suunnitelmani joskus varata pöytä Chez Dominiquesta ja vaatia vegaaninen menu saivat uutta energiaa.

Vegaaninen gourmet-ravintola on siis suunnitelmissa. Ei mitään soijarouhe-mössöjä ja -patoja. Ei tofusta tehtyjä nakkeja, jotka eivät kuitenkaan maistu nakeilta ja aiheuttavat sekasyöjässä vain pettymyksen. Jotain uutta, erilaista, innostavaa, ei terveellisen vaan maistuvan makuista, hymyilyttävää. Eikä todellakaan mitään "rajatiedon lehtiä ja hörhöpillereitä"!

Vohvelikahvila

Tampereella käyminen on aina ilo. Pääkaupunkiseudulla lapsesta asti asuneena olen kasvanut varsin Helsinki-keskeiseksi, enkä kovin helposti muuttaisi muualle päin Suomea asumaan. Tampere on kuitenkin poikkeus. Jos mahdollinen tuleva kouluni ei sijaitsisi Helsingissä, voisin hyvinkin suunnitella asuvani Tampereella.


Veganissimon valitettavan konkurssin myötä Tampereen ykkösruokapaikka ainakin itselleni jäi avoimeksi. En ole testannut kehuttua Gopalia, mutta se on seuraavalla reissulla luvassa. Aivan sokkona ei tarvinnut kuitenkin tälläkään reissulla ympäri kaupunkia kävellä, sillä jo perinteeksi muodostunut käynti "Tampereen pienimmässä kivitalossa" sijaitsevassa Vohvelikahvilassa oli taas junalipun arvoinen.


Vohvelikahvila sijaitsee pienin kävelymatkan päässä Tampereen rautatieasemasta mukavan rauhallisella alueella. Ojakadulla on mukavanoloisia liikkeitä vintagekukkakaupasta muihin kahviloihin ja se henkii Vohvelikahvilan nettisivujen mukaan "keskieurooppalaista tunnelmaa ja elämänmenoa". Ehkä hieman liioittelua, mutta sympaattinen tämä pieni kadunpätkä on joka tapauksessa.

Kahvila on sisältä hyvin kodikas raitatapetteineen ja pienine pyöreine pöytineen. Seinille on ripustettu vaihtuva taidenäyttely, nurkkaa koristaa lapsiperheiden suosiossa oleva pehmeän pullea sohvaryhmä.

Ja ne vohvelit. Vegaanisen vohvelilistan saa pyytämällä tiskin alta - koko listasta ei ole mainintaa nettisivuilla tai kahvilassa sisällä, joten paikka taitaa haluta pitää vegeleiman poissa oveltaan. Vegaaneille on vaihtoehtona ainakin omenavohveli (pähkinärouhetta sekä vohveliin paistettuja omenanpaloja tai omenachutney vähän päivästä riippuen), pähkinäsuklaavohveli (pähkinärouhetta ja suklaakastiketta), ja kasvisvohveli (herne-maissi-paprikaseosta, sipulia, oliiveja). Taikina valmistetaan kookosmaitoon ja pakastetaan. Huonolla tuurilla vegetaikina on lopussa ja sulamiseen menee pari tuntia, joten kannattaa poiketa kahvilaan parin tunnin viivästysvarauksella. En ole kertaakaan jäänyt ilman vohvelia, mutta joutunut kylläkin jakamaan vohvelin taikinan loppumisen takia seuralaiseni kanssa.

Vohvelit ovat suhteellisen hintavia (noin 5 e), mutta ehdottomasti sen arvoisia. Vohvelit ovat mukavan rapeita ja makeisiin vohveleihin kuuluu vielä reilu määrä soijajäätelöä. Suosittelen lämpimästi!

kuva suklaapähkinävohvelista viime vuoden kesältä, ajalta, jolloin en oikein hallinnut kameraani vielä ollenkaan...

Ravintola Empire Plaza

En itse niinkään välitä kiinalaisesta. Se on mielestäni hyvää perusruokaa, helppoa ja maistuvaa. Wokkeja valmistin pari vuotta sitten aktiivisemminkin, varsinkin sekasyöjäaikana, mutta nyttemmin ne ovat jääneet uusien kokeilujen jalkoihin. Perheenjäseneni ovat kuitenkin olleet aina innokkaita kiinalaisissa ravintoloissa - tai oikeastaan siinä yhdessä ja samassa - kävijöitä, ja monen vuoden aikana onkin kehittynyt eräänlainen perinne aina merkkipäivinä juuri tuossa kiinalaisessa käymisestä. Ruoka siellä on ihan hyvää, halpaa, muttei mitenkään sykähdyttävää. Itse käyn muuten niin harvoin ravintolassa, että haen näiltä kokemuksilta maullisesti ja visuaalisesti näyttävää kokonaisuutta. Minulle tärkeää ravintolakäynnissä ei ole ainoastaan ruoka vaan koko ympäristö: tilan sisustus, astioiden värimaailma ja muotokieli, ruoan ulkonäkö, palvelu sekä tunnelma.


Tämän takia halusinkin viedä perheeni johonkin toiseen ravintolaan vaihteeksi. Olin jo pitkään katsellut kiinnostuneena Kampin kauppakeskuksen Empire Plaza -ravintolaa. Kiinalaiseksi ravintolaksi se vaikutti hyvin hienostuneelta ja modernilta. Sain maaniteltua vanhempani suostuteltua muuttamaan suunnitelmaa ja rupesin innokkaasti tarkistelemaan ruokalistaa jo ravintolan nettisivuilta.

Empire Plazan ruokalista sisältää koko sivullisen kasvisvaihtoehtoja ja niiden lisäksi muutaman wokkivaihtoehdon. Olen käynyt ravintolassa tähän mennessä kolme kertaa ja saanut joka kerta hyvää ruokaa. Sekä tofupata että currytofupata olivat maittavia - jopa currytofupata, vaikka tajusinkin annoksen saatuani, etten oikeastaan edes pidä currysta. Annokset ovat erittäin riittäviä ja niistä riittää helposti mukaankin, ellei nälkä ole hirmuinen.

Alkuruuaksi olen edellisillä kerroilla nauttinut Pinaattikeiton Kantonilaiseen tapaan. Ensimmäisellä kerralla taisin saada keiton kanaliemeen tehnynä, mutta toisella kerralla varmistin tarjoilijalta asian kahteen kertaan ja hän kertoi keittiön voivan tehdä keiton kasvisliemeen. Kiinalaistaustaiset tarjoilijat puhuvat melko hyvää suomea, mutta ymmärtämisessä saattaa välillä olla ongelmia. Kannattaa kysyä suomalaistaustaisilta tarjoilijoilta apua, jos ruoan ainesosat tuntuvat jäävän epäselviksi. Tarjoilijat ovat muutenkin hyvin ystävällisiä ja ammattitaitoisen oloisia.
Pinaattikeitto on kirkaslieminen ja siinä on runsaasti inkiväärisuikaleita. Suurena inkiväärin rakastajana olen pitänyt keitosta suuresti ja se on mukava ruokahalunherättelijä. Valitettavasti kasviskevätkääryleet eivät ole olleet vegaanisia, mutta ne ovatkin upporasvassa paistettuja ja ekstaepäterveellisä verrattuna keittoalkuruokaan.

Empire Plazan sisustus on hienostunut: materiaaleina tummaa punertavaa puupaneelia, pöytäliinat satiinintyyppistä kangasta, muutenkin paljon tummaa puuta ja mustaa. Kahden salin koristelu on hyvällä maulla toteutettu kauniilla seinäkoristeilla sekä kiinalaisilla suurehkoilla keramiikka- ja posliinivaaseilla. Empire Plazalla on myös runsaspaikkainen terassi Tennispalatsille avautuvalla aukiolla.


Tällä kertaa söin ystäväni edellisellä kerralla nauttiman Paistettuja Udon-nuudeleita Lo Han tapaan. En ole 110prosenttisen varma annoksen vegaanisuudesta, mutta mielestäni tarkistimme sen tarjoilijalta melko pilkuntarkkaan viime kerralla. Annos on joka tapauksessa erittäin maittava ja niin suurikokoinen, että otin siitä jopa puolet mukaani.

Myös sekasyöjillä tarjonta on hyvää. Siskoni on kahtena kertana ottanut täytettyä mustekalaa ja äitini taas kihisevässä pannussa pöydässä valmistettavia vartaita. Annokset ovat modernimpia ja oivaltavampia kuin tavallisissa rupurivikiinalaisissa, ja tänne voisi tuoda hyvinkin sekasyöjän esimerkiksi treffien merkeissä.

Kasvisannosten hinta liikkuu siinä 10 ja 15 euron välimaastossa, mikä on mielestäni erittäin kohtuullinen hinta näin hyvälle ja riittoisalle ruualle.

Jälkiruokatarjonta on tavallisissa kiinalaisissa yleensä melko onneton: upporasvassa paistettua banaania/ ananasta/ mitätahansapurkkihedelmää paksussa frittitaikinassa tarjoiltuna vedeltä maistuvan vaniljajäätelön kera. Ei kovin inspiroivaa. Empire Plazan jälkiruokalistalta löytyvät myös nämä perusmätöt - todennäköisesti hienostuneemmin tarjoiltuna - mutta ensimmäisellä kerralla huomioni kiinnitti listan lopussa olevat annokset kuten Saagoa ja Verigreipin hedelmälihaa mangokookos liemessä sekä Mantelitofua. Olen tähän mennessä maistanut ainoastaan ensimmäistä vaihtoehtoa, ja jäänyt täydellisesti koukkoon. Maku on jotain täysin toisenlaista kuin aikaisemmin maistamani kiinalaiset jälkiruuat, hyvin hienostunut ja kevyt. En halua paljastaa jälkiruuasta liikaa, sillä se on parempaa yllätyksellisenä.


Voin suositella Empire Plazan kokeilemista jokaiselle pääkaupunkiseudulla liikuskelevalle vegaanille, joka haluaa kokeilla uudenlaista kiinalaista ruokaa ja ehkä venyttää kukkaronsa nyörejä vähän normaalia perusmättöä enemmän. Sopivasti Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva ravintola on hyvällä paikalla, ja yllättäen se ei sisältä tunnu hälyisältä kauppakeskuksen meluisuudesta huolimatta.

Seuraavaksi omalla kokeilulistalla lienee ravintoloista Farang, joka oli ainakin jossain vaiheessa ottanut listoilleen täysin vegaanisen maistelumenun hintaan 55e per henki. Kallista, mutta sivujen perusteella hyvinkin sen arvoista. Eihän noin kauniit nettisivut omaava ravintola voi olla huono, eihän? Nettisivuilla ei vain mainita tuosta vegaanisesta vaihtoehdosta mitään, joten olen lähiaikoina soittamassa ja tiedustelemassa aiheesta.

Viimeaikainen ahkera postailu johtuu siitä, että vietän todellakin tässä parin viikon syyslomaa/koeviikkoa. Sen jälkeen alkaa uusi jakso, joka on niin täynnä tekemistä että ihan hirvittää. Päivät lyhenevät ja valo vähenee eikä kuvaukselle enää riitä niin paljon aikaa. Viikonloput kuluvat lähinnä töitä tehden, joten silloinkin isompien ruokakokeilujen määrä jää pienemmäksi. Kohta alkaa kuitenkin lähes kokonaan vegaanisten ylioppilasjuhlien (kirjoitamme sekasyöjäpikkusiskoni kanssa samaan aikaan, ja hän vaatii katkarapuvoileipäkakkua sekä epävegaanista hello kitty -täytekakkua.....) valmistelu, ja sen etenemisestä tulen varmastikin raportoimaan enemmänkin.

P.S. Ystävällinen tarjoilijamme antoi minulle kysyttäessä luvan valokuvata, kunhan en kuvaa muita asiakkaita ilman heidän lupaansa.

Gourmetburgerit

Iltayöstä baarista tai muuten vain yöstä kotoa palatessa ilmassa leijuu usein tunnelmaan sopiva huumaava burgerikojujen tuoksu. Vegaaninakin voin nauttia tästä ihanan syntisestä roskaruoan tuoksusta, joka kaikesta epäterveellisyydestään ja eläinpitoisuudestaan huolimatta nostattaa aina veden kielelle. Viime aikoina tuoksu on tunkeutunut myös kotiini ikkunasta alakerrassa sijaitsevan ravintolan keittiöstä. Ravintola Kuu ei ehkä ole verrattavissa burgerikojuun tai nakkikioskiin, mutta tuoksu on silti - vielä omalla gourmeella tavallaan - samoilta seuduilta kotoisin.

Idea vegaanisiin gourmetburgereihin ei kuitenkaan lähtenyt näistä aamuöisistä, rakkojalkaisina taivalletuista retkistä, vaan Interrail-reissulla kehittyneestä kansainvälisestä vertailusta vegeburgereiden välillä. Oikeastaan kansainvälisenä nimenä sarjassa tällä hetkellä kilpailee ainoastaan La Victoire Suprême du Cœur, jota voin suositella erittäin lämpimästi jokaiselle Pariisiin matkaa suunnittelevalle. Burgeri oli molempina iltoina hintansa väärti, mutta jotain puuttui.

Arviointikumppanini kanssa olemme maistelleet burgerit myös edesmenneessä Veganissimossa. Viimeisellä vierallulla listalta tarttui omalle lautaselle Jättiburgerannos kun taas kumppani päätyi Tofu-ananasburgeriannokseen variaation maksimoimiseksi. Molemmat burgerit olivat maistuvia, vaikkakin tofu-ananasburgerin lisukkeena olleet juurestikut olivat kaikessa massiivisuudessaan melko suuri pettymys.

Parhaimmat makunautinnot ravintolassa on tähän mennessä tuottanut Helsingin Vaasankadun Vegemesta. Allekirjoittanut on syvästi rakastunut Vegan Schnitzeliin. Siinä on vain kaikki kohdallaan, burgeri ilman sen suurempia kikkailuja.

Kulinaristi kuitenkin kaipasi valkoisia liinoja ja gourmettia. Koska ravintolat eivät saaneet burgerinnostustamme tyydytettyä, päädyimme väkertämään burgerit itse. Ja voittaja löytyi.




Gourmetburgerit

Seitanpihvit
(mukailtu Chocochilin ohjeesta)
2 1/2 dl gluteenijauhoja
1 1/4 dl gramjauhoja
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl soijakastiketta
1 1/4 - 1 1/2 dl vettä

marinadi
200g paseerattua tomaattia
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä
2-3 valkosipulin kynttä
soijakastiketta
savupaprikajauhetta
pippuria
puolisen desiä öljyä
1 limen mehu

keittämiseen
1- 1 1/2 l vettä
1-2 kasvisliemikuutiota
soijakastiketta
balsamicoa

Sekoita gluteenijauho, gramjauho ja savupaprikajauhe tasaiseksi seokseksi. Lisää soijakastike ja vesi. Vaivaa muutama minuutti kunnes massa tuntuu kiinteältä ja tasaisesti sekoittuneelta. Muotoile halkaisijaltaan noin 8 cm paksuksi pötköksi ja leikkaa se sentin paksuisiksi viipaleiksi. Pieniä cocktailburgereita varten voit tehdä osasta pihveistä pienempiä, halkaisijaltaan noin 4 cm.

Kiehauta vesi, lisää kasvisliemikuutiot ja soijakastike sekä balsamico. Lisää seitanpalat ja keitä puolisen tuntia.

Valmista marinadi seitanin kiehumisen aikana. Kuori inkivääri ja valkosipuli ja leikkaa ne mahdollisimman pieneksi silpuksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään. Maista, ja lisää mausteita mielesi mukaan.

Anna seitanpalojen jäähtyä hetki, painele niitä keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla ja upota marinadiin. Anna makujen imeytyä yön yli jääkaapissa.



Hampurilaissämpylät
4 isoa ja useita pieniä tai 5-6 isoa
(mukailtu Glorian ruoka&viini -lehden 4/2009 ohjeesta)

Juuri
3 dl vettä
1/2 pkt tuorehiivaa
2 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Taikina
tilkka vettä
5-7 dl vehnäjauhoja
(1 dl vehnäleseitä)

Sekoita hiiva, sokeri ja suola kädenlämpöiseen veteen. Lisää vehnäjauhot ja sekoita tasaiseksi. Anna juuren levätä liinan alla ainakin puoli tuntia, mielellään kauemmin. Juuren tulisi kuplia voimakkaasti ollessaan valmista.

Juuren ollessa valmista lisää osa taikinan jauhoista ja tilkka vettä. Sekoita tasaiseksi ja lisää loput jauhot ja vehnäleseet vähitellen. Alusta taikina kimmoisaksi. Älä lisää liikaa jauhoja, ettei sämpylöistä tule kovia. Taikinan tulisi irrota itsestään kulhon reunoista ja tuntua kiinteältä, mutta silti pehmeältä.

Kaada taikina jauhotetulle työpöydälle ja jaa se osiin. Pieniä cocktailhampurilaisia varten pyörittele golfpallon kokoisia palloja, perusburgereita varten kämmeneen menevä sämpylä lienee sopivan kokoinen. Ota sämpylöitä tehdessäsi huomioon myös seitanpihviesi koko.

Anna sämpylöiden kohota vähintään tunnin. Mitä kauemmin, sen parempi. Voit kohoamisen aikana valmistaa juurestikut ja paistaa seitanpihvit valmiiksi.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.



Paremmat juurestikut
muutama porkkana
1 palsternakka
puolikas juuriselleri
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
tuoretta timjamia

Kuori juurekset. Leikkaa ne kapeiksi, noin 10 cm pitkiksi tikuiksi. Levitä juurestikut tasaisesti leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja sivele kevyesti oliiviöljyllä. Ripottele päälle suolaa ja vastarouhittua pippuria sekä riivittyjä timjamin lehtiä.

Paista juurestikkuja 200 asteisessa uunissa, kunnes niiden päät alkavat hivenen tummua ja ne tuntuvat pehmeiltä. Kääntele juurestikkuja kerran tai pari paiston aikana. Tarjoa leivinpaperista tehdyistä taskuista muutamalla timjaminoksalla koristettuna. Rouhi päälle tarpeen vaatiessa ja makusi mukaan lisää mustapippuria ja suolaa.


Burgerien kokoaminen

Paista seitanpihvit joko pannulla tai grillissä. Pidä lämpimänä grillissä tai folioon käärittynä.
Gourmetburgereita varten tarvitset pihvien ja sämpylöiden lisäksi:

suuria tomaatteja ohuiksi siivuiksi leikattuna
(kevät)sipulia ohuiksi siivuiksi/renkaiksi leikattuna
munakoisosiivuja, jotka on itketettyä suolalla, huuhdeltu ja paistettu grillissä/pannulla pehmeiksi
vesikrassia
paseerattua tomaattia tai hyvälaatuista ketsuppia
Felixin sinappi-kurkkusalaattia
paahdettua sipulia (rouheena)

Kokoa burgeri haluamassasi järjestyksessä. Nauti kylmän juoman ja juurestikkujen kanssa. Cocktailkokoiset burgerit ovat omiaan pieniksi suupaloiksi juhliin.

Nämä burgerit upposivat myös sekasyöjäperheeseeni ja meinasimme jäädä itse ilman. Lihan nimeen vannova isänikin meinasi viedä lapsensa hampurilaisen ihan pokkana, niin hyvää kuulemma oli. Suosittelen!


P.S. Gourmetburgeritkin saa syödä käsin!