Vegfest

Tampereella 21.-23.5. vietetystä Vegfestistä on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa, mutta tapahtumasta tallennetut kuvat ovat jääneet muistikorttien uumeniin pölyttymään. Aikaa blogilta on vienyt yleinen löhöily kesäloman merkeissä sekä uusi projekti, josta kerron lisää heinäkuussa. Matalapaineen lukittua meidät sisään suojaan sateelta ja tuulelta on vihdoin hyvää aikaa postauksien viilaamiseen.


Hyvin epäpoliittisena ja -aktivistisena vegaanina en ole aiemmin osallistunut mihinkään tapahtumiin, mielenosoituksiin tai kokouksiin. Saimme kuitenkin kumppanini kanssa kutsun esittelemään blogejamme maistatustelttaan. Innostunut suunnittelu alkoi pian viestin saamisen jälkeen: halusimme tarjota jotain vähän gourmeempaa ja modernimpaa ainaisten kasvispihvien sijaan.

Parituntisen maistatuksemme herkuiksi valikoituivat kuumaan perjantai-iltapäivään miniburgerit, kookosjuustokakku ja musta-aroniamarja -kerrospiirakka pieninä annospaloina. Parhaat kommentit saimme hektisen alun jälkeen jonon hieman lyhennyttyä hämmästyneiltä tädeiltä, jotka huoahtivat ihmeissään: "Mutta tämähän on oikeasti hyvää!" Maistatusteltassa hääriminen oli kokemuksena erittäin mukava, vaikka kasvihuonemaisiin lukemiin noussut lämpötila nostattikin hikikarpalot rannikon tuulenvireisiin tottuneille niskavilloihin killumaan.

Perjantain hektisyys vaihtui lauantaina leppoisaan tapahtuma-alueella ja kaupungilla kuljeskeluun. Osallistuimme myös iltapäivällä pidettyyn paneeliin "Helppoa kasvissyöntiä". Yleisön kysymyksien vähyydestä huolimatta mukavasti polveillut keskustelu oli antoisaa ja toi itsellekin uusia näkökulmia. Koko tapahtuma jäi mieleen positiivisena yhdessäolon kokemuksena, vaikka pörräsinkin lähinnä kumppanini ja hänen isänsä sekä Simba-koiran seurassa.


Retkiin Tampereelle kuuluu minulle aina jokunen näyttelykäynti, mukavia putiikkeja sekä ehdottomasti vohvelin nauttiminen Vohvelikahvilassa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Käväisimme katsastamassa Tampereen Taidemuseossa pidetyn Vuoden nuori taiteilija 2010 - Anni Leppälä -näyttelyn, joka kaikessa herkkyydessään ja värikylläisyydessään sopi viikonlopun tunnelmaan hyvin.

Uusi tuttavuus tällä kertaa oli Putiikki Rannalla, josta olin lukenut eräästä blogista. Kauniissa tehdasrakennuksessa kaukana keskustan hälinästä sijaiseva lifestyle -liike ja sen yhteydessä oleva kahvilabistro olivat niin ihana kokonaisuus, että olisin mielelläni jäänyt sinne asustamaan jonnekin pellavaliinojen sekaan. Mukavat myyjättäret toivat tunnelmaan oman herttaisen lisänsä ja nostivat kokemuksen hyvällä palvelullaan ihan toiselle tasolle. Tällaisia lisää!

Niin ja ne vohvelit. Olen sen verran monta kertaa jo puhunut Vohvelikahvilan antimista, että annan nyt kuvien puhua puolestaan.