Porkkana-kookostäytekakku

Täydellinen vegaaninen kakkupohja on ollut minulla testauksen alla useamman vuoden, aktiivisesti viime kesän Hesarin Suomen paras mansikkakakku -kilpailusta lähtien. Täytyy myöntää, että tuohon kilpailuun heitin reseptin päästäni kisan päättymistä edeltävänä päivänä ja lopputulos oli sen mukainen. Pohjani oli mureneva ja maistui soodalta.

Tuosta kisasta lähtien olen leiponut varmaan kaksi tusinaa kakkua vaihtelevin tuloksin. Juuri ylioppilasjuhlien alla paineessa keitellessä kakkupohjakokeiluni kuitenkin viimein tuottivat tulosta. Pohja oli kuohkea eikä ollenkaan mureneva. Tulos oli hämmentävän lähellä sokerikakkupohjaa, ja ylppärijuhlissani kakkosleipurina toiminut kondiittoriystävänikin hämmästeli lopputulosta. Kaiken hyvän lisäksi kakkupohja maistui yksinäänkin ihan törkeän hyvälle!


Luonnollisesti en ollut kirjoittanut ohjetta muistiin. Palasin siis sorvin ääreen testailemaan ohjetta. Mutta tässä se nyt on. Kakkupohja, josta voi leikata alle sentin paksuisia levyjä täytekakkua varten ja jopa nostaa ne ilman pelkoa murenemisesta. Kakkupohja, joka imaisee kostutuksen muuttumatta puuroksi. Kakkupohja, joka ei maistu soodalta tai banaanilta. Kakkupohja, joka leikkautuu kakkulapiolla kuin unelma, ja jota vieraat kahmaisevat toisen ja kolmannenkin palan.






Porkkana-kookostäytekakku
10 hengelle

200 g Tummansinistä Keijua
4 dl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
5 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
3 dl maustamatonta soijajogurttia
2-4 rkl soijamaitoa

korppujauhoja vuoan jauhottamiseen
margariinia vuoan voiteluun

Porkkanamarmeladi
(voit käyttää myös esimerkiksi valmista aprikoosimarmeladia)
1/2 kg pestyjä, kuorittuja porkkanoita
3/4 dl appelsiinin mehua
appelsiinin raastettua kuorta
3 dl hillosokeria

Kookostäyte
4 dl kookoskermaa (rasvaprosentti 25, esimerkiksi Kara-kookoskermaa)
1 pkt maustamatonta Tofutti-tuorejuustoa
sokeria maun mukaan

konjakkia ja/tai soijamaitoa kostutukseen


Esilämmitä uuni 175°C asteeseen. Jotta kakusta tulee kuohkea, kannattaa kakku paistaa kahdessa osassa. Voit joko tehdä koko taikinan kerralla ja paistaa sen kahdessa samankokoisessa vuoassa tai tehdä taikinan puoliksi kahteen kertaan yhtä vuokaa käyttäen. Kakun täytyy kuitenkin antaa levähtää ennen vuoasta irrottamista, ettei se lässähdä.

Kaada 2dl kookoskermaa (teräs)kulhoon ja nosta jääkaappiin viilenemään.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Mittaa toiseen kulhoon margariini ja sokeri ja vatkaa vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita vuorotellen rasva-sokerivaahdon joukkoon vehnäjauhoseosta siivilän läpi ja soijajogurttia samalla nuolijalla tai lusikalla sekoittaen. Aloita vehnäjauhoilla, sillä soijajogurtti juoksettaa rasva-sokerivaahdon helposti, eikä kakusta tule kuohkeaa. Lisää lopuksi soijamaitoa sen verran, että taikina on niin juoksevaa, että voit helposti kaataa sen vuokaan ja siloittaa sen tasaiseksi nuolijalla tai lusikalla.

Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 20cm leveä irtopohjavuoka/ -vuoat. Kaada taikina vuokaan, tasoita ja paista uunin alatasolla 30-50 minuuttia kunnes se on pinnalta kullanruskea ja reunoiltaan hieman irronnut vuoasta. Voit varmistaa kakun kypsyyden työntämällä hammastikun sen keskelle: jos tikku tulee ulos puhtaana, on kakku kypsä.

Valmista kakun kypsymisen aikana porkkanamarmeladi. Viipaloi porkkanat ja keitä kypsiksi niukassa vedessä. Kaada vesi porkkanoista, soseuta ja kaada porkkanat takaisin kattilaan. Lisää joukkoon appelsiinin mehu ja kuori sekä hillosokeri. Keitä miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja kaada puhtaisiin purkkeihin. Porkkanamarmeladi sopii kakun täyttämisen lisäksi paahtoleivän päälle sekä esimerkiksi lettujen ja jäätelön kera tarjottavaksi.

Anna kakun levähtää puolesta tunnista tuntiin. Kumoa kakku vuoasta leikkuulaudalle ja leikkaa kolmeen tai neljään osaan halusi mukaan. Leikkaaminen onnistuu helpoiten niin, että aloitat leikkaamisen terävällä sahareunaisella veitsellä, ylin kerros kannattaa leikata ensin. Pyöritä kakkua ympäri ja leikkaa samalla noin sentin syvyydeltä koko kakun ympäri viilto. Leikkaa sitten sahaavin liikkein levy irti painaen samalla kevyesti kakun pintaa, ettei levy lähde liikkumaan leikkaamisen mukana. Nosta levy pois ja leikkaa loput levyt samoin.

Vaahdota kylmä kookoskerma sähkövatkaimella. Vaahdosta pitäisi tulla kermavaahtomaisen paksu. Lisää joukkoon puolet Tofutista ja sokeria makusi mukaan.

Kostuta ensimmäinen kakkukerros. Levitä kakkulevyn päälle tasaisesti vajaa puolen sentin paksuinen kerros kookostäytettä. Nosta päälle toinen kakkulevy, kostuta ja levitä päälle porkkanamarmeladi. Jatka, kunnes olet käyttänyt kaikki kakkulevyt. Kostuta myös ylin kakkukerros. Peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappin yön yli muheutumaan.

Kaada loput 2 dl kookoskermaa (teräs)kulhoon ja nosta viilenemään jääkaappiin yön ajaksi.

Valmista tarjoilupäivänä kookostäyte samoin kuin kakun täyttämistä varten. Kuorruta kakku palettilastaa apuna käyttäen.


Olen viimeaikoina hekumoinut harrastustyylisen tilauskakkupalvelun perustamisesta pääkaupunkiseudulle. Omiin ylppäreihini tein jo kakut, samoin veljeni esikoisen nimiäisiin ja nyt joulukuussa luokkalaiseni sisaren syntymäpäiville. Foorumeiden kakkuketjujen perusteella arvioisin, että hyvälaatuisille ja -makuisille vegekakkuille olisi kysyntää sekä kasvissyöjien että allergikkojen keskuudessa. Ehkä?

Erilainen kesäpirtelö

Toukokuun alun lämpöaallon aikana saimme huomata uuden täydellisen valoisan asuntomme olevan myös täydellisen kuuma asunto. Länteen antavat ikkunat mahdollistavat auringon porotuksen suoraan kaikkiin huoneisiin lähes koko päivän. Jonkinlaista ilmastointia ja viileämpiä kelejä odotellessa yritimme muistella valoisaa talvea ja viilentää itseämme pirtelöillä. Jäätelökone ei ole vielä päässyt ostoslistalta reaalimaailmaan korkeiden laatukriteerien ja pienen budjetin yhteensopimattomuuden takia, joten vielä on pitänyt pärjätä vaniljajäätelön maustamisella itsetekemisen sijaan.


Perinteinen mansikka- tai suklaapirtelö ei houkutellut, joten päädyimme kokeilemaan jotain omaperäisempää. Hakaniemen kauppahallin maustekaupasta mukaan tarttuneet kardemumman kokonaiset siemenpalot ja sitruunapippurin tapainen limepippuri pääsivät ensikokeiluun hieman uudenlaisessa ympäristössä.

Kokonaisista kardemumman siemenpaloista saadut siemenet maistuvat hyvin erilaisilta kuin kauan putkessa ja pussissa olleet toverinsa. Maku vivahtaa hieman jopa mentholiin, mutta tuo silti välittömästi mieleen äitini leipomat pullat.

Pirtelö valmistuu helposti tehosekoittimessa tai sauvasekoittimen avulla. Käytimme Tofulinen vaniljajäätelöä, soijajogurttia rakenteen keventämiseksi, limen raastetun kuoren ja puristetun mehun sekä limepippuria ja kardemummaa. Itsesekoitetun jäätelön voi myös pakastaa uudelleen ja tarjoilla kiinteämmässä muodossa palloina.

Näin kesällä pirtelöön sopivia makuja voisivat olla myös valkosuklaa-raparperi (vegaanista valkosuklaata löytyy Punnitse&Säästä-liikkeistä!), kirsikka-rommi-rusina, basilika-mansikka tai inkivääri-porkkana. Uusia makuja kannattaa kokeilla rohkeasti ja lisäillä sekaan yrttejä ja erilaisia pippureita. Esimerkiksi valkopippuri on lyömätön yhdistelmä vaniljajäätelön, jäisten punaviinimarjojen ja vaahterasiirapin kera!

Vohvelikestit

Eräs arkiaamu valkeni surullisen harmaana, taivas hyisen rosterisena pintana vihmoi kylmää sadetta unisen kaupungin ylle. Peiton alle tiukemmin kääriytyessä muisto kesäisestä tuulesta niskahiuksissa vahvisti tarpeen: pakko saada jotain lämmintä ja lohduttavaa!

Vohveliraudan olimme jo muutama kuukausi sitten lainanneet kumppanini vanhemmilta juuri tällaisia tilanteita varten. Sateen rummuttaessa ikkunaan vatkasimme unisina taikinaa Otavan kustantaman "Leivo herkkuja helposti" -kirjan ohjetta muunnellen. Kyseisestä kirjasta on muodostunut perusohjekirja, mitä leipomiseen tulee. Epävegaanisenakin opus on erittäin hyödyllinen, ja pienelle luovuudella ja kokemuksella saa kananmunat ja maidot helposti korvattua. Itse luotan esimerkiksi kananmunaa korvatessa enemmän soijajogurttiin kuin erilaisiin pellavansiemenlimoihin ja soijajauhosekoituksiin. Useissa leivonnaisissa kananmunan merkitys lopputuloksessa on itseasiassa hyvin vähäinen, joten pienen nestetilkan lisääminen ajaa asiansa loistavasti. Munasokerivaahtoon perustuvaa kakkupohjaa ei kylläkään noin vain soijajogurtilla korvata, mutta siihenkin on omat keinonsa.

En itseasiassa ollut koskaan aikaisemmin tehnyt itse vohveilta. Perheelläni ei ole ikinä ollut vohvelirautaa, ja itsetehtyjä vohveleita olenkin syönyt vain kerran natiaisena sukulaisten luona. Sen sijaan jokavuotisen Linnanmäen reissun yhdeksi tärkeimmistä kohdista muodostui hillokermavohveli. Huvipuistosta ei vain voinut lähteä, ennen kuin se oli syöty. Itse en hattaroista ja muista niinkään perustanut, mutta se vohveli oli vain saatava.

Tästä kokemattomuudestani ja netistä nopeasti kaivamani reseptin toimimattomuudesta johtuen ensimmäisestä vohvelisatsista tuli varsin epävohvelimainen, liian paksu ja raaka. Onneksi "Leivo herkkuja helposti" - kirjan resepti pelasti päivän ja täydellinen rapeus ja maku saivat hymyn huulille. Sadekin unohtui.


Vohvelit
6-8 vohvelia

5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 - 1 dl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
5 dl soijamaitoa
2-3 rkl soijajogurttia
loraus rypsiöljyä


Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Tee jauhoseoksen keskelle kuoppa ja kaada siihen puolet soijamaidosta. Sekoita tasaiseksi. Lisää loppu soijamaito sekä soijajogurtti ja öljy. Sekoita ja anna taikinan turvota puolisen tuntia huoneenlämmössä. Kuumenna vohvelirauta ja voitele se öljyllä tai margariinilla. Levitä raudalla kauhallinen taikinaa ja paista kullanruskeaksi. Voitele rauta uudestaan, jos vohvelit alkavat tarttua siihen. Vohvelit pehmenevät päällekkäin säilytettynä. Voit rapsakoittaa ne nostamalla ne hetkeksi kuumaan vohvelirautaan takaisin tai säilyttämällä ne ritilän päällä. Heti syötyinä vohvelit ovat parhaimmillaan.

Söimme vohveleita sekä makeiden että suolaisten lisukkeiden kanssa. Tofu-kevätsipuli-parsapaistos yrteillä maustettuna maistui erittäin hyvältä pehmeän soijajogurtti-tofutti-seoksen kanssa. Kaapista löytyneistä raparpereista ja tuoreista nektariineista syntyi sokerissa, margariinissa ja vaniljasokerissa paistettuna silkkinen pikakompotti. Rapea vohveli pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa ihan vain sokerilla höystettynä.

Vohveliainekset kulkeutuivat kätevästi sateesta huolimatta helposti anoppilaan kuvauksia varten itse päällystetyssä kylmälaukussa. Etolan kahdeksan euroa maksanut styroks-rumilus sai uuden ulkoasun allekirjoittaneen näppärissä sormissa Sanna Annukan Marimekolle suunnittelemasta "Kanteleen kutsu" -vahakankaasta, jota saa ainakin Stockmannilta (noin 25e/metri). 50 cm pala riittää loistavasti yhden 11 litran kylmälaukun päällystämiseen. Suuntaa-antava ohje kylmälaukun päällystämiseen hauskojen ideoiden kera löytyy muuten Koti&Keittiö-lehden 6-7/2010 -numerosta. Itse aion kyllä käydä hamstraamassa vielä muutaman laukun lisää päällystystä varten!

Vegfest

Tampereella 21.-23.5. vietetystä Vegfestistä on vierähtänyt jo kolmisen viikkoa, mutta tapahtumasta tallennetut kuvat ovat jääneet muistikorttien uumeniin pölyttymään. Aikaa blogilta on vienyt yleinen löhöily kesäloman merkeissä sekä uusi projekti, josta kerron lisää heinäkuussa. Matalapaineen lukittua meidät sisään suojaan sateelta ja tuulelta on vihdoin hyvää aikaa postauksien viilaamiseen.


Hyvin epäpoliittisena ja -aktivistisena vegaanina en ole aiemmin osallistunut mihinkään tapahtumiin, mielenosoituksiin tai kokouksiin. Saimme kuitenkin kumppanini kanssa kutsun esittelemään blogejamme maistatustelttaan. Innostunut suunnittelu alkoi pian viestin saamisen jälkeen: halusimme tarjota jotain vähän gourmeempaa ja modernimpaa ainaisten kasvispihvien sijaan.

Parituntisen maistatuksemme herkuiksi valikoituivat kuumaan perjantai-iltapäivään miniburgerit, kookosjuustokakku ja musta-aroniamarja -kerrospiirakka pieninä annospaloina. Parhaat kommentit saimme hektisen alun jälkeen jonon hieman lyhennyttyä hämmästyneiltä tädeiltä, jotka huoahtivat ihmeissään: "Mutta tämähän on oikeasti hyvää!" Maistatusteltassa hääriminen oli kokemuksena erittäin mukava, vaikka kasvihuonemaisiin lukemiin noussut lämpötila nostattikin hikikarpalot rannikon tuulenvireisiin tottuneille niskavilloihin killumaan.

Perjantain hektisyys vaihtui lauantaina leppoisaan tapahtuma-alueella ja kaupungilla kuljeskeluun. Osallistuimme myös iltapäivällä pidettyyn paneeliin "Helppoa kasvissyöntiä". Yleisön kysymyksien vähyydestä huolimatta mukavasti polveillut keskustelu oli antoisaa ja toi itsellekin uusia näkökulmia. Koko tapahtuma jäi mieleen positiivisena yhdessäolon kokemuksena, vaikka pörräsinkin lähinnä kumppanini ja hänen isänsä sekä Simba-koiran seurassa.


Retkiin Tampereelle kuuluu minulle aina jokunen näyttelykäynti, mukavia putiikkeja sekä ehdottomasti vohvelin nauttiminen Vohvelikahvilassa. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Käväisimme katsastamassa Tampereen Taidemuseossa pidetyn Vuoden nuori taiteilija 2010 - Anni Leppälä -näyttelyn, joka kaikessa herkkyydessään ja värikylläisyydessään sopi viikonlopun tunnelmaan hyvin.

Uusi tuttavuus tällä kertaa oli Putiikki Rannalla, josta olin lukenut eräästä blogista. Kauniissa tehdasrakennuksessa kaukana keskustan hälinästä sijaiseva lifestyle -liike ja sen yhteydessä oleva kahvilabistro olivat niin ihana kokonaisuus, että olisin mielelläni jäänyt sinne asustamaan jonnekin pellavaliinojen sekaan. Mukavat myyjättäret toivat tunnelmaan oman herttaisen lisänsä ja nostivat kokemuksen hyvällä palvelullaan ihan toiselle tasolle. Tällaisia lisää!

Niin ja ne vohvelit. Olen sen verran monta kertaa jo puhunut Vohvelikahvilan antimista, että annan nyt kuvien puhua puolestaan.